Onko enemmän aina sittenkään enemmän.

Nyt kun vuoden 2020 liikunnat on suoritettu, ja vuoden hiet on perusteellisella saunomisella huuhdeltu on aika paneutua vuoden liikuntakilometreihin ja tunteihin. 

                Vuosi 2020

Hölkkäilyä tuli 4364 kilometriä, mutta ei yhtään kilometriä harjoittelua.

Tai niin tulihan kilpailukilometrejä 190, niissä tuli kyllä yritettyä pitää lujempaa vauhtia kun peruslenkillä, joten niitä kai voi pitää harjoitteluna.

Onko enemmän aina enemmän, vai voiko vähemmän olla enemmän?.

Näin vanhemmalla iällä (71) kilometrimäärät eivät ole suoraan verrannollisia verrattaessa nuorempana juostuna samaan määrään.

Otin vertailuun itseltäni vuoden jolloin olin iältäni 30-40 vuoden välillä.

Sellaiseksi valikoitui vuosi 1985, koska silloin oli määrä (4372 km) lähimpänä tämän vuoden juoksukilometrejä (4364).

Vuosi -85 ei ehkä aivan paras vertailukohta ole, sillä vuoteen tuli sellaista hitaampaa varovaista juoksua aika paljon.

Helmikuulla oli ”penikkatautileikkaus no:2”, ja syyskuun alussa työtapaturma, jossa mm. ranteen veneluu murtui, käsi vaati lähes 4 kuukauden kipsauksen.

Seitsämänviikon jälkeen aloitin kyllä juoksemisen, aluksi käsi teipattuna vartaloon, ja myöhemmin sitten normaalisti.

Kyllähän siinä kilometrivauhdit oli hitaampia, kun piti varoa liikaa käden tärähtelyä, ja ettei vain kaatumista pääse tapahtumaan.

Liukkautta pakosalla tuli käytyä mm. Agadirissa.

1985 juoksuharjoittelua tuli 4372 kilometriä, joihin käytin aikaa n.314 tuntia, eli keskimäärin noin 4:18 kilometri.

2020 juoksuharjoittelua tuli 4364 kilometriä, joihin käytin aikaa n.396 tuntia, eli keskimäärin noi 5:27 kilometri.

Elikkä näin vanhempana vähemmät kilometri vaativat 82 tuntia enemmän harjoitusaikaa.

Toisinpäin ajateltuna näillä 2020 tunneilla ja -85 juoksuvauhdeilla juoksukilometri olisivat olleet jotain 5570 km.

Ehkä harjoittelun määrän arviointi on suoritettava jonkinlaisena ajan ja kilometrien keskivertona.

Kokonaisajat harjoiteluun kun mukana on hiihto ja pyöräilykin.

Vuosi 1985 harjoitustunnit n.341 tuntia.

Sehän tekee noin 56 min päivässä, mutta täytyy huomioida että vuoden aikana oli 11 viikkoa ilman minkäänlaisia harjoituksia.

Vuosi 2020 harjoitustunnit n.466 tuntia, eli noin 1t 17min päivä.

Niin miten tämän suhteuttaa vähän nuorempana tekemiseen, se ei ole niinkään yksiselitteistä.

Eipä sillä ole mitään merkitystäkään, mutta kun on tällainen pohdiskelija, tulee kaikenlaista ajateltua.

Se ero juoksemisessa kuitenkin on, nuorempana saattoi lenkillä ajatella aivan muita asioita kun juoksemista, yllättäen huomasi olevansa takaisin lähtöpisteessä, se lenkki meni kun huomaamatta.

Nykyään kokoajan on mielessä, ei tää helppoa ole, on tämä raskasta, pitäisikö jo kääntyä takaisin.

Elikkä se juokseminen on raskaampaa puurtamista kun nuorempana.

Hyvää tulevaa vuotta 2021 blogini lukijoille.

Huono lähtö päivään.

 Ei paras mahdollinen päivänkäynnistys tänäänkään.

Aamulla neljänaikoihin yrittelin aamulenkillelähtöä, pyörätie oli kirkaalla jäällä eikä hiekotuksesta tietoakaan, ja sellaista alijäähtynyttä sateentapaista oli ilmassa.

Muutaman satametriä juostuani palasin kotia, kalloa halkaisematta ei siellä nastakengittä juosta.

Odottelin kellon lähestymistä kuutta, silloin ulkoilureitin valot syttyvät, menen hiihtämään.

Seisoskelin ladunvarressa jo muutama minutti ennen valojen syttymistä, valojen syttyessä ei kun hiihtämään.

No pian huomasin, oli ollut tarkoitus ottaa pitopohjasukset, mutta jaloissa olikin voideltava versio, ilman pitovoiteita.

Kävin vaihtamassa sukset.

Latu oli jäinen, pian alamäessä vauhti tuntui kiihtyvän liikaa, ja yrittäessäni jarrutella auraamalla pyllähdin takamukselleni jäiseen rinteeseen.

Jatkoin hiihtämistä kolme neljä kilometriä, suksi ei oikein jäisellä ladulla pitänyt, palasin takaisin.

Kohta vastaan tuli latukone joka rikkoi jäisen ladunpinnan, palasin takaisi, jälleen kerran.

Nyt olikin hyvä hiihdellä, hiihtelin sellaisen 23 kilometrin lenkin,

Lisäkaatumisiakaan ei tullut, mutta mustelmantapaista pukkaa lonkanseutuun.

Se oli vasta talven toinen hiihtolenkki, varmaan useamminkin olisi tullut jo käytyä, mutta kun latujen valaistus sytty vasta kello kuudelta.

Silloin olen tavallisesti jo päivän lenkin suorittanut, ja tällä iällä ei oikein palaudu kahteenlenkkiin päivässä.

Pitää ootella että hiekottavat pyörätien ja käydä sitten kaupassa, saa nähdä monta lähtöä se vaatii.

Katsaus vuoteen 2020 omasta näkökulmastani.

 Vuosi on jo niinlähellä loppuaan että on aika tarkkailla minkälainen se kohdallani oli.

Vuoden ekapäivä toiveita heitin La Matan rantahietikkoon hyvästä vuodesta, mutta toiveet haihtu kyllä merenaaltoihin.

Tuli koronnan rajoittava vuosi, ja minusta tämänmaan vanki.

Mitään suurempaa tapaturmaista, pieniä haavoja ja ruhjeit lukuunottamatta tällevuodelle ei tullut.

Tosin edellisen joulukuun kisakaatumisen vammaa piti lääkitä viellä pitkälle tammikuutakin.

Pitkäaikais tai siis pysyvien sairauksien kohdalla ei mitään ennaltaodottamatonta  tapahtunut.

Yhden flunssa sairastin tammikuulla, ja samoin korkean kuumeen, joka ei muita oireita aiheuttanut.

Korona nyt jonkinverran on rajoittanut normaaleja toimintojani kotimaassa, ja mikä pahinta täältä ei ole päässyt pimeyttä ja talvea pakosalle.

Se mikä eniiten murhetta elämääni tänävuonna on aiheuttanut, on edellisen syksyn ajokortin menetys.

Siihen että olen autoton lopun elämääni, siihen ei vain totu, se rajoittaa kaikkea tekemistäni ja harrastamista.

Näin vanhempana ja eläkeläisenä, maailman tilanteet ei suurestikkaan omaa eläämääni suuntaan tai toiseen heilauta, eikä murheita aiheuta.

Vuotta juoksuharrastuksen osalta tarkkailen lähemmin vuodenvaihteen jälkeen. 

Ennakkotietona, nopein kaksijalkainen juoksija en ole minä, eikä se myöskään ole Usain Bolt.

Nopein kaksijalkainen juoksija on Strutsi, se voi juosta yli 70 kilomerin tuntivauhtia, ja maratoninmittaisen matkankin yli 65 kilometrin tuntivauhdilla.

Ei niin toivottu joulunviettotapa.

Hyvät jouluntoivotukset blogini lukijoille!

Vielä ei aurinko näy, eikä tykkylunta ole puissa, mutta tarkkaillaan tilannetta kun ei täältä pakoonkaan pääse, syystä koronan.

Yleensä olen aina pyrkinyt olemaan joulunajan jossain muualla kun Suomessa.

En pidä ylenmääräisestä 'hössötyksestä' , enkä liioin pimeästä ja talvesta.

Entisaikaan monilla juoksijoilla oli tapana juosta jouluaattona pitkä lenkki, itsekkin usein näin menettelin, niinpä siis tänäänkin.

Ennen viittä astelin ulos kevyeeseen lumisateeseen, pyörätiet olivat vielä auraamatta ja sellainen kolmensentin pehmeä lumikerros vaimensi juoksuaskelta.

Noin kahdentunnin ja kahdenkymmenen minutin hölkäilyn jälkeen saavuin kotiin, ja totesin ettei sinä aikana ollut kun 23 kilometriä mittariin tullut.

Muta olihan se ajallisesti kuitenkin pitkälenkki.

Harjoituspäiväkirjoista katselin, olihan se joskus ajallisesti samanmittainen aatonlenkki kilometrejä sisältänyt yli kympin enemmänkin.

"Vanhus ja meri" (Ernest Hemingway), tai Vanhus ja talvikeli, kovaa se aina on.

Saas nähdä kuinka joulu vaikuttaa tautitilastoon.

 Ajan henkeen sopivaa musikkia, eikä kyse ole joululauluista.

Lappiin joulunviettäjiä näyttää tulevan runsain mitoin, Levilläkin hissijonot kasvavat päivä päivältä.

Siitä virus tykkää.

Itse tänään ennen kukonlaulua kävin 19 kilometrin hölkkälenkin, pyörätiet oli pääosin sulana, tai hyvin hiekotettuna, mutta jalat kyllä kastu kun pimeässä ei kaikkia vesilätäköitä huomannut.

Loppupäivä sitten sisällämakailua, masensi ja väsytti.

Tämmöisen viden katsominen, saa surulliseksi.

Eletään joulukuuta ja pimeää on.

 

Tänään RDS:n talvsarjajuoksu keräsi pimeää pelkäämättömät juoksijat Koskenkyläntielle.

Tulokset löytyvät täältä:

Kisan nopein Johanna Peiponen, joka oli myös tuore kolmekymppinen.

Onnitelut Johannalle.

Salon Kalevin joulu sa hyvän lähdön, arvalla joulukinkku.

Muutama kuva täältä:    Jos jaksan innostua, kuvat vaatisivat kevyttä käsittelyän pimeiden olosuhteiden takia, mutta nyt tv. urheilun pariin.

No niin en nyt oikein jaksa, nälkäkin painaa päälle, muutama kuva nyt tollaisena..

Yritti ne radiossakin varotella.

Yöradiossa kehoittelivat tällaiseen toimintaan.

    ____  Pannaan puita sun kaminaas.____

Kosti se edellisen yön nukkumisrilluttelut.

Herätys kolmentunnin yöunien jälkeen kahdenaikoihin, yrittelin ensin josko se kunnon korppukahvien jälkeen uni vielä tulisi, ei tullut.

Siispä lähden yöhön, yli -20 asteen pakkasesta huolimatta.

Jos sivuillani ei tämän jälkeen mitään elämää näy, siinä on käynyt niin, että polisi on tieltä joutunut paleltuneen ruumiin korjaamaan.

Tämä on niin tätä.

*********************************************************

Hengissä selvisin, kun tuo pakkanenkin lauhtui lenkinaikana ihan tuntuvasti.

Kun kerran lenkille lähdin päätin juosta päivänpitusen lenkin.

Tai tulihan siinnä 19 minuttia yliaikaalkin.

Vaikka eihän tuossa juoksussa vauhti päätä huimannut.

Kyllä se täällä joulukuisessa Lapissa lenkkeily maistuu, ei sitä Torressakaan ole koskaan viitsinyt päivänpituista lenkkiä juosta.

Ennenvanhaan Oulussa osalla juoksijoista oli tapana juosta vuoden lyhiimpänä päivänä auringonnoususta auringonlaskuun, nyt se tuli minullakin suoritettua vaikka lyheneehän tuo päivä vielä tuostakin.

Kun ei tahtois jaksaa tätä elämää.

Tämä viikko on ollut kyllä mielialaltaan vahvasti Blues musikin kuunteluun sopivaa, tai niinhän mulla melkeen aina..

Naislaulajista usein kuuntelen Maria Dainesia.

Mieslaulajista useimmin John Mayall, jos bluesista on kyse.

Viimeyönä nasahti pari uutta ennätystä sitten talviaikaan siirtymisen jälkeen.

Nukuin kello 23:30 aina 4:20 asti, sehän tekee neljätuntia viisikymmentä minuttia, mikä on uus enkka sitten lokakuun puolivälin jälkeen.

Toinen ennätyssuoritus, yli kello neljän en ole myöskään nukkunut sitten talviaikaan siirtymisen jälkeen.

Siitä riemastuneena jätin lenkillelähtemättä heti aamusta, ja päivemmällä oli jo pakkanenkin kiristynyt, joten ulosmeno ei houkutellut.

Kylmähän siellä on kun ryssän helvetissä, tai siis Verkhojanskissa, jossa talviaikaan lämpimämpiä säitä kun -40 astetta kutsutaan helteiksi.

Ei oo kivaa... Talvi kotimaassa..

Ihmistä tehtässä raakaaineet oli jo vähissä.

 Lannoteentekokone jota myös ihmiseksi kutsutaan.

Ihminen ei osaa syntyessään muuta kun lykätä paskaa molemmista päistä.

Sitä se jatkaa koko elämänsä, ja siten se myös kuolee.

Täydellinen luuseri ja epäonnistuja koko paketti.

Urheilussakaan ei ihmistä kannata vertailla eläimiin.

Siispä teen sen.

Nopein maanisäkäs Gepardi vetäsee 200 metriä 114 km/t vauhtia, 

eli 6,3 sekuntiin.

Ihminen kaksisatanen 19,9 sekuntiin.

No entäpä kestävyysjuoksu, Hanka Antilooppi, etenemisnopeus 72 km/t, eli kymppi hiukan yli 8 minuttia.

Ihminen, kymppi 26.11

Linnunkanssa kisaillessa, Piikkipyrstökiitäjä, muuttonopeus 170 km/t, eli pikkasen päälle 8 maratonia kahteentuntiin.

Hyönteistenpuolellakin turpiin tulee että hampaat kalisee, 

Austraalian jättisudenkorento 109 km/t

Eikä kannata liioin kisailla uinnissakaan Purjekala 109 km/t

Hyppylajeissa Pala-anilooppi pikkuvauhdilla 4 m korkeutta.

Puuma vauhditonta pituutta 6 metriä.

Voimapuolella Sarvikuorokuoriainen nostaa 850 kertaa omanpainonsa, elikkä ihmisen pitäisi nostella n.65 tonnin painoja.

Jos lauantain sarjajuoksuun Hanka Antilooppi tulisi juoksemaan, paluumatkalla väliaika sillä olisi 4 kilometrin kohdalla 3:20

Eikä sitä vielä kukaan olisi tainnut vastaan tulla.

Päivän musikiksi jotain tällaista

Talvisarjajuoksu lähestyy.

 Ensilauantaina juostaan RDS:n talvisarjajuoksu.

Pientntä kuvakavalkaadia vuosientakaa.

Olen usein lenkeillä teitä tallaessani tehnyt havainnon, ja siitä monesti ja useillekin ihmettelyn ilmaissut.

Se on yleensä BMW tai Mersu joka on tienlaitaan jätetty varoituskolmion kanssa.

No nyt vakutusyhtiöt on kertoneet, että nämä ovat juuri net automerkit joista eniiten vakutuksen hinauskorvauksia on maksettu.

Tiedettä voi tehdä lenkkeillenkin.

Yöllä heti kahden kahvien jälkeen.

 Yöllä heti kahden kahvien jälkeen puin päälle lenkkivaatteet, mutta sitä intoa astua ulos ei oikein löytynyt, joten tuli vielä istuttua tietsikan eteen ja selailtua noita koronalukuja.

Eihän tämä mitenkään hyvältä näytä.

Joulun aikoihin tänne Lappiin on vielä odotettavissa kymmeniä tuhansia joulunviettäjiä, saapa nähdä kuinka se lisää tautitapauksia läänimme alueella.

Infulenssakuolleisuus

Omana elinaikanani on jo useitakin infulenssoja ennättänyt olla,

pahimpana aasialainen, johon Suomessakin kuoli n. puolitoistatuhatta ihmistä.

Hongogilainen on myös jäänyt mieleen, olin armeijassa, lomat ei oikein pyörineet taudintakia.

Siihenkin Suomalaisia kuoli n.tuhat ihmistä.

No  niitä lomia siellä armeijassa jäi pitämättä muutenkin, kun palvelin eteläsuomessa eihän sieltä Lappiin asti jaksanut matkustella.

Siviliin pääsyn edellisenä iltana patterin vääpeli vieraili tuvassamme ja sanoi, "Teillä muillahan se on huomenna siviliinlähtö, mutta Peurahan se joutuu tänne jäämään, kun sillä on niin paljon pitämättömiä kuntoisuuslomia".

Pääsin minäkin silti siviliin, vaikka niitä lomia oli jäänyt pitämättäkin.

Lomia olin saanut siitä kun olin 'huonokuntoisten joukossa' pärjäillyt hiihto, juoksu ym. kuntoavaativissa koitoksissa.

Moskovalainen -80 luvun korvilla tappoi noin seitsämänsataa Suomalaista.

Siihenaikaan ei vielä ollut internettiä ja uutisoinnin pääpainot olivat enemmän muissa asioissa, joten se ohitettiin enemmänkin vähin äänin.

Sikainfulenssa kymmenkuntavuotta sitten ei päässyt riehumaan pahasti kun siihen saatiin pian rokote.

Neljäkymmentä neljä kuoli, mutta rokoteesta yli 300 sairastui narkolepsiaan.

Syntymäni aikoihin polio ja tuberkuloosi olivat vielä pelättyjä ja huonostihallittuja tauteja, Suomessa tuberkuloosiin kuoli 48 ihmistä vielä vuona 2010

Tälläviikolla olen huonosti saanut itseni lenkille, mutta kyllä nyt on mentävä, että kerkeää ennen kukonlaulua kotia.

Onhan se järjettömän kovaa vauhtia.

Valenciassa  Kibiwott Kandien juoksema puolimaratonin ME 57:32 on käsittämättömän kovaa juoksuvauhtia.

Se on 2:44 kilometrivauhtia, sehän tietää sitä että pari kymppiä pitää vetää perätysten 27:20 ja vielä reilu kilometri päälle.

Se on muuten ratakympin Suomenennätysvauhtia kovempaa menoa.

Kisa suoritettiin muutamien juoksijoiden kutsukilpailuna, syynä tiedysti korona.

Sää oli juoksuun hyvä, lämpötila 10 asteessa tuulta 10 km tunnissa.

Voittaja kuittasi vaivanpalkkaa 121 000 dollaria voitosta ja ME:stä, ihan kiva tuntiliksa alle tunnin työstä.

Itse kisaa seurailin suorana tuolta Espanjan mainoskanavilta, pientä lohtua kun tänävuona ei kansainvälisiä kaupunkimaratoneja ole saanut katsella.

Viimevuona Valencian puolkaan voittaja meikäläiusen sarjassa juoksi 1:39:10

Tämän vuoden kisassa olisi ehkä meikäläinenkin kisaan startannut, jos ei koronapeikko olisi uhkana ollut jo kevättalvella.

Meidän Torreviejan juoksuporukasta täydellemaratonille jo ilmoittautuneita olikin.

Itselle päivänohjelmaan kuuluu apteekissa ja kaupassa käynti, ja juoksulenkki jos viitsii, tai uskaltautuu, liukasta on.

Joutuuko tässä vielä investoimaan nastapohjaisiin kenkiin. 

Ei kai nyt sentään, vedetään lonkkaa liukkailla keleillä.

 

Ei sunkhan yli seitenkymppinen.

 Ei sitä jaksa vanhempana kuolla edes viihnan tai tappaa itteään.

Ainosthan veri jaksaa olla kiertämättä ja ajatus juoksematta.

Tuli vain miehlen, yön sängysä pyöriessä.

Kävin juoksentelemassa 15 kilometriä, ei näkynyt tällaista taivaanrannan vaalenemista, kuten viimevuoden aamulenkeillä.

Synkää ja pimeää oli.

Unenpuute masentaa.

Nyt kun näyttää siltä että koronarokotukset Suomessa alkavat todennäköisesti lähiaikoina, joskus vuodenvaihteen jälkeen, tulee ongelma ratkaistavaksi.

Uskaltaako ottaa rokotteen, vai uskaltaako olla rokotteen ottamatta?.

Meikäläisellähän ei mitään vaaraa ole tautia saada, mikäli Amerikkalaista virologia joka on perehtynyt taudin leviämiseen ja muuntumiseen on uskominen, hän sanoi.

Peurat eivät sairastu covid 19 :toista, eikä muutkaan hirvieläimet.

No sairastuu tai ei, muuten tauti kyllä runtelee kun ei pääse pakenemaan tätä pimeyttä.

Nukkuminen ei onnistu, ei huonostikaan.

Kaikki juoksulenkitkin on tullut käytyä jo hyvissä ajoin aamuyöstä.

Kun herää kolmenaikoihin ja usein jo ennen kolmea, on parasta ulkoilut suorittaa alta pois, sillä väsymys iskee jo heti aamupäivästä.

No ainahan se jonkinlainen epätoivo mieltä painaa kuten tässä Tukholmassa otetussa kuvassa, oli vuosi 1983 ja heinäkuu.

Meikäläinen kasvatteli vain mahaansa, molemmissa säärissä väsymysmurtumat, ja kilpailukausi meneillään.

No ne on vaivoja jotka paranee, nykyiset on pahempia.

Tänään kävin mittauttamassa silmänpaineet.

Paineet on pidettävä kurissa että vielä edes jollainlailla näkisi nälkää ja kurjuutta ja vallitsevaa pimeyttä.

Ei juosta tänävuona Montesiinossa aurikopaisteessa.

Sielläkin vain käsiä levitellään.

Katellaan mitä luoja suo ja korona kurittaa, ehkä vielä joskus jos elinpäiviä riittää.

Jospa pikkuhiljaa vetäytyisi yön kolmetuntisen nukkumaan.