Kun tavalliset juoksumatkat eivät riitä.

 Yöllä kun heräsin normaalille vanhanmiehen kusellakäyntireissulle, polvea särki eilisen lenkkini jälkeen.

Harmitus jäi kiertämään aivoissa, eikä uni enää tullut, aloin lukemaan, Tom McNabin kirjoitamaa kirjaa Flanaganin juoksu.

Siitä tuli mieleen nuo oman harrastuspiirini ulkopuolella olevat ultrajoksut.

Lyhyimpänä ultrajuoksumatkana pidetään 30 mailia (48,280 km).

Sitten kun puhutaan oikein pitkistä matkoista, ensimmäisenä mieleeni tulee Pekka Aalto, yhdeksänkertainen New Yorkissa juostavan 3100 mailin (4988 km) juoksun voittaja.

Juoksun ME aika on myös hänen nimissään 40 vrk 9 t 21 sek.

Se on muuten yli 118 maratonia 40 vuorokaudessa ja 9 tunnissa!. 

Kolmisen maratonia jokapäivä.

Amerikan halkijuoksussa (5719 km) menestyi kova Suomalaisnimi John Salo 

n. 90 vuotta sitten, otti voiton ja kakkossijan, parhaan aikansa ollessa 525 t 56 min 10 sek.

John Salo kuoli myöhemmin saatuaan beisbol pallon osuman päähänsä työtehtävissää kotikaupungissa.

Viikonloppuna ratakisan Saarenkylänkentällä isännöivä juoksuseura Rovaniemen Roadrunnerssin juoksijoitakin on pitempiä matkoja taivallellut.

Äkkiseltään tuulee mieleen Martti Moilanen ja Harri Anttila, sekä virtuaalikilpailuissa juosseet Ossi Peltoniemi ja Juho Latvala.

On varmaan muitakin, mutta vain näin ulkomuistista, nämä tuli mieleen.

Ihmettelen vain,,, miten ne jalat kestävät tuommoista juoksemista?

Eihän se pitkiäjuoksuja juoksevankaan tarvitse kaikessa olla hyvä.

Voi olla huono väsymään.