Äärimmäistä optimistia osoitin 23.9 kun ensimmäisen kerran yritin ottaa juoksuaskeleita 2.6 tapahtuneen liikenneonnemuuden jälkeen.
Ensi yritys jäi viiteen 50-60 metrin juoksu askellukseen Saarenkylän kentän tekonurmella.
Kun uskonvahvistukseksi illalla tein uuden harjoituspäiväkirjan, tosin enää vain vuodelle -22, ajatuksella vielä tuohonkin merkintöjä saan.
Harjoituspäiväkirjaa olen pitänyt vuodesta 1977 asti, noista vihkosista juoksukilometrejä löytyy tänäpäivänä 170.198 kilometriä.
Ennen vuotta -77 harjoittelut oli tapanani merkata taskukalenteriin, ne on ajansaatossa hajonneet ja kadonneet, joten 28 elämäni ensimmäisen vuoden liikumisiani ei ole dokumentoituna.
Mutta kyllä ennen vuotta 1977 on myöskin juoksulenkkejävedelty, uskoisin elämäni juoksukilometrien olevan jokseenkin 200 000.
🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃
Tänään hölkää töpöttelin kymmenkunta kilometriä, eikä se helppoa ollut, mutta ilma oli mitä melkoinen.
Itellä tuli jossain 2000 luvun alkuvuosina 120000 juostua kilometriä täyteen. Ne kans on dukumentoitu. Nyt yli 15 vuoteen en kirjaa ole pitänyt kuin satunnaisesti. Nythän juoksulenkit ovat olleet kävelynomaisia yrityksiä.
VastaaPoistaNiinhän se on minullakin nyt, kun pari kolme lenkkiä yritän viikossa kituutella, ei niitä juoksuksi pitäisi edes kirjatakaan.
VastaaPoistaVauhti lenkeillä on 6:15-6:35 matka 7-14 kilometriä, mutta kun se on täyttä työtä ja tuskaa kokoajan, niin kai ne harjoitteluksi voi laskea.
Nuorempana ja terveenäollessa juoksuhan on niin helppoa ja mukavaa, että paremminkin niiden kirjaaminen harjoitteluksi on lähes syntiä.