Siitäkin on kulunut kohta 44 vuotta kun kolmatta Rovaniemi hölkkää juostiin.
Runsaasti kovatasoista juoksuporukkaa löytyi aina voittotaisteluihin.
Kisoja Lapinalueellakin oli runsaasti, lähes joka viikonvaihteessa kisa tai pari tuli juostua.
Tälle kesälle tavoitteeksi voisi asettaa kisa-startin, siitä on kulunut lähes 1000 päivää kun olen viimeksi kotimaassa numerolappurinnassa juossut.
Talvella Espanjassa pari puolimaraton kisaa juoksin, nyt pitäisi vain saada kisajuoksu tehtyä kotimaassakin.
Pitää näitä vuosientakaisia kisakuvia käyttää juttuja täydentämään, kun uusia ei pääse ottamaan, kun kisoja ei ole.
Paikallinen aviisi kirjoitti silloin:
"Juoksun voittoaika ei mitenkään erinomainen ollut" (8:28:6).
"Koleassa ja sateisessa säässä jäivät tulokset odotettua heikommiksi".
No kuitenkin kuusi parasta juoksi alle yhdeksänminuutin.
Jos tänä päivänä Lapissa sellainen määrä juoksijoita radalle saataisiin kun silloin, ja tuloksissa jokukaan yhdeksän minuuttia alittaisi, siitä voisi jo ylistyskirjoituksen kirjoittaa.
Melkosta 'perunapeltoa' näyttä tuo ratakin olevan.
Ite en tänään juokslenkille tai kuntosalille uskaltanut tuo etureisi vielä kipuilee.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaJos ei ole kisoja, ei ole harrastajia, ja jos ei ole harrastajia niin ei myöskään kisoja järjestetä. Asia on melko monimutkainen, ja vaatii jonkinlaista uutta ajattelumallia, etenkin kun monissa muissa lajeissa on nähtävillä selkeä suosion kasvu lapissa. Mikä juoksemisen harrastamisessa oikein pelottaa, jos niin voi kysyä? Tuohon aikaan ei tunnettu ennakkoluuloja, voin sanoa vaikken itse vielä juoksukykyinen ollutkaan, mutta kasvoin tuon ajan jälkimainingeissa.
VastaaPoistaKun ikää on kertynyt, niin kykenee vertailemaan eri aikojen asenneilmapiiriä, ja näkemään selkeitä eroavaisuuksia ihmisten asenteissa. Parikymmentä vuotta sitten juoksukulttuuri oli täälläkin vielä jollain tapaa hengissä, ja kisoja järjestettiin. Se oli omalla tavallaan kiehtovaa aikaa, mutta 2010-luvulla alkoi juoksuharrastuksen alasajo. Ensimmäisiä kärsijöitä oli Levin Ruskamaraton, sitten ajettiin alas Rovaniemen kilpailut, ja melkein kaikki lähiseutujenkin kilpailut. Lopetin omat juoksuni kun homma meni väärään suuntaan, eikä kiinnostanut lähteä siihen pelleilyyn enää mukaan. Vaikka olinkin pelkkä harrastelija, niin arvostin ennen kaikkea kilpailemista, joka tuhottiin typerien markkinointikikkojen kautta.
Tarkennuksena edelliseen, eli en suinkaan tarkoita että Ruskamaraton on lopetettu, mutta tapahtuman luonne näyttää olevan nykyään kaikkea muuta kuin mitä se oli vielä joskus 2000-luvun alkuvuosina. En ole kuitenkaan itse ollut tapahtumassa vuoden 2011 jälkeen, niin paha lähteä arvailemaan, mutta sen mitä lehdistä ja netistä olen seuraillut niin homma on ihan toista nykyään.
VastaaPoistaMuistan hvyin, kun itse juoksin Levillä ensi kertaa vuonna 1992 nuorena poikana, ja maali oli vielä Kittilässä. Se oli mukava, hyvin pienimuotoinen tapahtuma jossa juoksu oli pääosassa. Ymmärtäähän tuon, kun kilpailutoimintaa oli siihen aikaan tietääkseni todella paljon enemmän, ja juoksun arvostus kokonaisuutena suurempi nykypäivään verrattuna. En kuitenkaan innostunut juoksemisesta vielä tuolloin vaan vasta vuosikymmentä myöhemmin. Nykyisenä sähköavusteisten kuluvälineiden aikana olisi aiheellista kysyä, miten enää nuoria saadaan innostumaan niinkin brutaalista lajista kuin juoksu? Samalla ihmettelen, miten olen reilut 20 vuotta laittaa lenkkarit jalkaan melkein joka ikinen päivä, ja juosta toistasataa tuhatta kilometria.
Niin eteenkin 70 - 80 luvulla oli harrastusmahdollisuuksia huomattavasti vähemmän kun nykyään.
VastaaPoistaSiihen aikaan myös suuret ikäluokat olivat vielä parhaassa iässä harrastamaan myös fyysisesti vaativampia lajejakin.
Nykyään joukkuelajit ym. vähän vähemmälläkin uurastuksella harrastettavat lajit kiinnostavat enemmän, esim. sähköavusteisella pyörällä ajelu.
( en ole sähköpyörien vastustaja, hieno keksintö auttamaan vanhempia ja heikompikuntoisiakin pyöräilyyn, varsinkin ylämäessä)
Nykypäivän ihminen on vain tottunut fyysisesti helpompaan elämään, eikä niin helposti innostu vaativaan reenaamiseen sateessa ja pakkasessa.
Nykyisin sitten ei tukirahaa löydy juoksu urheiluun, kisojen järjestäminen vaikeutuu, osanottomaksut karkaavat niin koviksi että sekin karsii osanottoa, samoin osanottomaksulla saatavat palvelut ja palkinnot ovat huonontuneet vuosien myötä.
Samoin on myös talkoohenki vain muisto entisajoista, näin kisojen järjestäminenkin vaikeutuu, samoin kun urheiluseurojen varainhankinta on siltä osin kadonnut lähes kokonaan.
Joten vaikea on samoihin osanottajamääriin, ja kilpailumääriin, sekä ennen kaikkea tulostasoihin nykypäivinä päästä.
Jos kisassa kärkisijoista taistelee kymmeniä tai satoja panee se kaikki harjoittelemaan tunnollisemmin kun jos kisassa on pari kolme potenttialista kärkisijoille sijoittujaa.