tiistai 12. joulukuuta 2023

Vaihtoehtoja elämässä.

 

Illalla syödään loimulohta, tai sitten käristemakkaraa.

Ainahan ihminen voi valintoihinsakin vaikuttaa, ei tosin kovin paljon, jos on syntynyt neljäkynnenluvulla Lapin syrjäiselle maaseudulle.

Ei toki voi valittaa omaa osaansa, oli yleinen toteamus kun vierailin aikanaan Kunta Kinten vankilasaarella Gambiassa.
Saarelle kerättiin Amerikkaan vietäviä orjia.

No yhden valinnan elämässäni olen tehnyt jota en koskaan ole katunut, kestävyysjuoksun ja ihan kilpailumielessäkin, tosin vain kyläkisatasoilla.

Tässä kuvassa kilpailuaamun aamupala Tunisiassa 1988
Eli tässä olen vielä 39 vuotta nuori, ja valmiina juoksemaan puolimaratonin ennätykseni (1:09:14),
 jota varmuudenvuoksi myöhemmin parikin kertaa sivusin.

Kisareissu oli kaikin puolin erikoinen, varustekassiani ei löydetty säilytyksestä, ja niinpä matkustelin bussilla pimeässä illassa kohden kotikaupunkiani, palkinnoksi saadussa parinumeroa liianisossa nahkatakissa ja urheilushortseissa, vähän hävetti.
Pelastukseni oli että rahat ja passi oli juostessa mukana vyötäröllä olevassa pussukassa.
No maailmalla tapahtuu, kokemuksia on tullut myöhemminkin.

Vaikka olen jo ikäloppu, vieläkin juokseminen ja kilpaileminen kiinnostaisi.


Tässä RDS:n juoksuporukkaa Torniojokilaakson ympärijuoksussa 1997
Suurin osa porukasta vielä elossa on, ja moni hyvässä hapessakin, mutta ei kisojen starttiviivoilla enää näy.
Aika tekee tehtävänsä, ja juoksemista estäviä vaivoja ilmaantuu vähän jokaiselle.

Itse ajattelen, jos sairaudet sallii, ja nuo remppaleikkaukset auttaa, niin kyllä minä ensikesänäkin...
No saahan sitä ajatella...

4 kommenttia:

  1. Näyttää se meikäläinenkin tuolla takavasemmalla tönöttävän. Tekis mieli täälläkin vielä juosta, mutta sekin pitää tehdä nykyisin patterin voimalla. Tuolloin vielä juoksu kulki kohtuullista vauhtia. Vitonen 16 minuutin luokkaa. Ei se silloin paljoa naurattanut mutta nythän se tuntuis jo aika kovalta ajalta. Sydäntä kun on viime vuosina rassattu niin kardiologi tuumasi ettei tällä pumpulla olisi maailmanennätyksiä juostu vaikka mitä olisi tehnyt. Lahjattomat ne vaan reenaa.

    VastaaPoista
  2. On siinä kuvassa ainaki pari patterilla käyvää, ja kuvaajalekkin patteria ehdoteltu.
    Sairauksien takia sivussa olevia, ja raajavammaisiakin.
    Vanhuus??
    Aika tekee tehtävänsä.
    Se ei ole yllätyksellistä, kaikki toiminnat hiipuvat ja juoksuaskel ei ole itsestäänselvyys.

    VastaaPoista
  3. Terveitä aikoja kaikille sinne "jänkhälle". Heh..melko "untuvikolta" näyttää Olliki vielä nelikymppisenä seitenkymppisen silmin. Näillä eväillä meijän pittää näivertää jollaki konstein ainaki huomiseen. T.uuno

    VastaaPoista
  4. Itekki piti ihan tarkistaa että tuliko vuosi oikein, oikein oli.
    Partasena menin Tunisiaan, mutta parturikäynnillä juippi halusi ajaa partanikin, ja minä suostun, tommonen naama sieltä sitten paljastu.

    VastaaPoista