D`eja´ vu.

Dèja´ vu = Ranskaa ja tarkoittaa "jo nähty".

Sanontaa käytetään kun on tunne että tämä on jo koettu, vaikka se on mahdotonta.

Tämä tunne tuli kun saavuin tänne Jyväskylään.

Mutta olinhan minä 25 vuotta sitten Jyväskylässä veteraanien EM-maratonilla.

Olin silloin viiskymppisten sarjalainen, ja kesälomamatkallani pahasti astmaa sairastavana hölkkäilin jotain 2:50 luokan ajan, sijoitus muistaakseni kuudes.

En nyt pääse tarkistamaan harjoituspäiväkirjastani kun olen täällä Jyväskylässä.

Huomenna on kyllä tarkoitus startata kisaan, mutta se juoksenko kisaa läpi jää nähtäväksi.

Olen itselleni antanut luvan että voin keskeyttää juoksuni ihan missä vaiheessa vain.

Eli startaaminen kisaan on päätavoite.

Kisassa maaliin pääsy olisi tietysti hienoa, mutta suuremmin pettynyt en ole vaikka matka jäisi keskenkin.

Olen itseäni aina pitänyt näissä juoksuhommissa maratoonarina, joten näin juoksujen lopettamis vuoden kisoihin pitää se maratonin starttikin saada.

Jännittäähän se kun ensikertalaista ikään, edellisestä maratonistani on kulunut 14 vuotta.

Silloin sydänlääkärini aortan laajenemisen havaittuaan, 'kielsi', enää maratoneja juoksemasta.

Minähän tottelin, vaikka yleensä jääräpää olenkin.

Kovastihan se on vaikeaa juoksemisen lopettaminen ja sauvakävelijäksi muuttuminen, kaikkea joutuu tekemään näin viimeisellä vuodella, ja maksamaankin se tulee aika rankasti, mutta pakko mikä pakko.

Hotellin ikkunanläpi kuvattu näkymä, läppä kännykällä, ei äly.

Joo......tämmöstä nyt....