Kun ei niin ei.

Ei hemmetti tästä tule mitään, kolmeen yöhön yhteensä nukkumista on tullut alle seitsämän tuntia.
Tänään aamulenkiltäni piti jo kävellen tulla pois.

Viimeyönäkin nukkuminen loppui jo ennen kahta ja kun nukkumaan pääsi yhdentoista jälkeen, niin univelka sen kun vain kasvoi.
Niinpä keho onkin niin väsynyt, eikä palautumisesta Cartagenan puolikkaalta ole vielläkään tapahtunut.
Se kävi aamulenkillä juoksu niin raskaaksi että kävelyksi oli pantava, vaikka lenkin alkupuolikin oli tullut ihan etanavauhtia, kuusiminuttia kilometrille!, ja siitäkin sippaa..

Päivällä yritin houkutella unta ihan peittojen alla, mutta turhaan.
Iltapäivästä pienen kävelylenkin kaupungille tein, aallonmurtajan kisuleita katsomaan, mutta niillä oli juuri menossa siesta, enkä niitä sitten enempää viitsinyt häiritä.

                         Muutenvain näkymää kävelyreitin varrelta.

Huomenna, menen lenkille jos muutaman tunnin yöllä saan nukuttua, 
Sen näkee huomenna.

On ilo nukkua huonosti.

Kyllä on kiva nukkua huonosti, jos toisena vaihtoehtona on edellisen yön tapainen koko yön valvominen.
Ei sitä unta viimeyöllekkään liikoja tullut, ennen kolmea oli yön nukkumiset nukuttu.
Niinpä riittävien kahvistelujen jälkeen ennen kuutta olin jo aamulenkillä, joka jäikin päivän ainoaksi lenkiksi.

Iltapäivästä käveleskelin tuolla merenrantamaisemissa, kun olo oli aika väsynyt ei juoksulenkki jaksanut kiinnostaa.

Tuossa on tämän reissun rintanumeroja, aika monta kisaa sitä on tullut kierreltyä.
Kisojahan täällä on tarjolla mielin määrin joka viikonlopulle, kaikki kisat ovat olleet tässä lähietäisyydellä, kertaakaan ei kisamatka ole ollut edes sataa kilometriä, useimmat kisat onkin olleet alle 40 kilometrin etäisyydellä.
Pohjois Suomessa vielä 200 kilometriäkin kisoihin tuntuu ihan kotikisalta.

Ensi sunnuntaina olisi tuossa Murcian kaupungissa tämän minun reissuni viimeinen kisastartti, Kisassa on jälleen tarkoitus asettua puolimaratonin lähtöviivalle, se on reissun kuudes puolimaraton, muut kilpailumatkat ovat sitten olleet aikalailla 10 kilometrin pinnassa.

Hitaasti mutta varmasti olen kuntotasoani saanut hilattua hiukan paremmaksi kun tänne tullessa, Se näkyy sekä parantuneena kilpailuvauhtina, että lisäntyneinä viikkokilometrimäärinä harjoittelun osalta.
Palautumisessa kilpailusuorituksista on tosin ollut ongelmaa kerrakseen, ja sellaiseen en ole aikaisemmin tottunut.
Palautumisongelmat ilmeisesti liittyvät tuonne pumpun puolelle, koska normaalileposyke ei tahdon palautua kun vasta seuraavana päivänä, ja jonkinverran rytmihäiriötäkin tahtoo kisan jälkeisenä yönä olla.
Mutta näillä edellytyksillä nyt mennään mitkä itsellä on.

Kaikenlaista sitä suurkaupungeissa näkee, kun näin pienen autonkin, kuva on Cartagenan kisareissulla otettu.

Tämä kappale kertookin sitten sen mitä on odotettavissa kun vanhenee.

Ja huomenna ollaankin kaikki taasen päivän vanhempia.

Jos ei nuku, ei voi sanoa nukkuneensa huonosti.

Hyvin valvotun yön jälkeen koittaa aamu, jolloin on vähintään yhtä väsynyt kun illallakin.
Tuo Carttagenan puolikas sai ukkopahan elimistön taasen niin sekaisin, ettei nukkumisesta tullut mitään.
Syke ei laskenut koko yönä normaaliin leposykkeeseni, ja keho oli muutenkin niin väsynyt ettei nukkuminen onnistunut.
Joskus puoliviiden ja puolikuuden välillä kävin tunnin ajan jonkinlaisessa horroksessa, muuten yö kuluikin sängyssä pyörien ja välillä yökahvilla käyden, ja tuli Espanjan hallimestaruuskilpailutkin tv:stä yöllä kateltua.
Semmoiseksi on elämä mennyt, ei ennen puolikkaan juoksu muuta kun ruokahalua lisäs.

Aamusta sitten pyöräilin hiljalleen tuollaisen lenkin.
Muuten onkin päivä kulunut sisätiloissa, pientä muutaman kilometrin iltakävelylenkkiä lukuunottamatta.
Eiköhän se ensiyönä jo unikin maita, niin huomenna voisikin juoksulenkillekkin yritellä
Seuraavana sunnuntaina on tarkoitus taasen asettua lähtöviivalle, Mursian puolimaratonilla.

                         Siinä maaliintuloni Cartagenan puolikkaalta.

Tuulinen Cartagenan juoksu.

Tänään oli vuorossa Cartagenan Media Maraton.
Kisareittissä ei sinäänsä ole moittimista, mutta taasen tuuli oli turhan kova.
Oma kestävyyskuntoni ei ole niin hyvä, että jaksaisin puolikkaan kisan painaa kunnon kisapuristuksella loppuun asti.
Vauhti tuppaa hiipumaan jos 15-17 kilometrin jälkeen tulee vastatuuli osuus tai ylämääkeä, mutta on juoksukunto kokoajan kuitenkin nousevalla suunnalla ollut.
Päivän aikani oli 1:27:15 ja kuusvitosten voitto.

Reitti kiertelee kahtena kierroksena kaupungin alueella ja maaliin juostaan urheilukentälle, jossa on aina kovasti kaikenlaista toimintaa kisan aikana.

Reittikartta: Tuossa Garminin käyrässä näkyy kun keskikaupungin kävelykaduilla, korkeiden rakennusten keskellä sateliitit ovat olleet vähän katveessa, on niin mutkaista menoa eri kierroksilla.

Täällä lähes poikkeuksetta kisapaikalla on tarjolla hierontaa, tietysti kuuluen osanottomaksun hintaan.

Ruokaakin juoksijoille olisi tarjolla, mutta paella ei vielä ollut aivan valmista emmekä tälläkertaa jääneet ruokailua odotamaan.

Mutta aina yhet järjestäjän tarjoaamat kisaoluet joutaa ottamaan, tai kahet, no kolmet, tai en minä tiiä.

Cartagenan kaupungin katujenvarsillakin appelsiinipuut ovat täynnä hedelmiä.

'Tummat' on kovia juoksemaan, vai onko se uuno tuossa kakkospallilla.

Täässä kisassa oli hauska palkintojenjakosysteemi, saman sarjan nais ja miespuoliset kutsuttin palkintopallille yhtäaikaa.
Täällä Espanjassa vanhemmissa ikäluokissa on usein juoksemassa vain muutama naispuolinen juoksija.

Nivalan Petri on parantanut juoksujaan joka kisassa, ja tänään siirsi aikarajan alle 1:40
Lyhyemmällä matkalla Visalan Teemu voitti sarjansa, Visalan Petri 6 omassa sarjassaan, samoin kun Mikko Lankikin omassa sarjassaan.

Tuloksia löytyy tästä: 

Hämäränrajamailla vai hitaammin.

Hirveästi jaksetaan kirjoitella Sundpyn harjoitustuntimääristä.
Vaikka eihän net mitään niin hurjia ole 1100 tuntia ammattiurheilijalle, sehän tekee vajaan kolmetuntia päivääkohden.

Sitten vedotaan siihen että harjoittelussa ei ole niin paljon tehoja kun esim Suomalaisilla.
Minä en kyllä usko että Sundbyn harjoittelussa ei ole tehoja, ja jos ei ole, miksi pitäisi olla?,
Mies oli viimevuona ylivoimaisesti paras maailmankupin pisteissä, ja sama tahti jatkuu tänävuonakin?.
Suomessa ilakoidaan kun yksi mies on päässyt mailmakupin pisteille, ja naisissa puolestaan yksi kymppikärkeen.

Tiedän, tiedän, moni siellä on jo vetämässä dobing korttia Norjan hiihtourheilun ylle.
Dooppausta on ollut läpi koko urheilun historian, ja tulee olemaan aina, mutta kärynnyt urheilija on käyttänyt, muut ovat puhtaita, tähän meidän on tyydyttävä.

Ei naapurin isäntääkään voi heittää vankilankivityrmään loppuiäksi, vaikka se ajelee parivuotta nuoremmalla ja hintaluokkaa kalliimmalla autolla kun itse, vaikka epäiliskin ettei sillä puhtaat jauhot ole pussissa.

Entiset huippuhiihtäjämmekin ovat kovasti arvostelleet ja vertailleet omiin harjoitusmääriinsä, miksi?
Omat tulokset ja menestys tulikin tehtyä lähinnä kielletyin menetelmin.

Oman kovasti kahvilla doobatun aamulenkkini tein La Matan suunnille auringonnousun aikoihin.
Pituutta lenkille tuli vajaat 13 kilometriä, ja ei kun pannu tulille ja lisää kofeiniä koneeseen.

Joskus on hyvä pysähtyä ajattelemaan.

Kattoollin ajatuksia.

Tällaisen täydellisen lahjattomuuden omaavan ihmisen on hyödynnettävä koko pitkä elämä, että kaiken sen lajattomuuden saa käytettyä.

Siksipä tänäkin aamuna starttasin aamulenkille jo puoli viidenmaissa.

Eilispäivä kului sitten sinisiä ajatuksia ajatellessa kattoterassilla makaillen, 
se ajatusten väri tuli täysin pilvettömästä sinisestä taivaasta.
Kyllä talvi täällä kohtelee ihmistä paljon armeliaammin kun koti Suomessa, 
Pistänkin tähän vertailuksi Rovaniemen kuukausien keskilämpötilat, sademäärineen, ja kuvaan liitettynä Torreviejan kuukausikeskilämpötilat.

Kuten kuvasta näkee vain kesä, heinä ja elokuun lämpötilat ovat jotenkin vertailukelpoisia Torreviejan talvikuukausiin, ja silloinkin Rovaniemellä sattaa moninkertaisesti, eikä niitä aurinko tunteja kannata edes alkaa vertailla.

No sepä siitä säästä.
Saa nähdä tuleeko tälle päivälle minkäänlaista muuta liikuntaa tehtyä kun tuo aamuinen juoksulenkki, oli kyllä jalat niin väsyneet, ja ensiviikonvaihteessa olis taasen puolikkaan kisa Carttagenassa juostavana.

Jäänpä ihmettelemään kuinka päivä tästä jatkkuu, tuskin ainakaan lumitöihin tästä lähden.

Päivä kului kattoterassilla lepäillen, tulihan siinä lukastua uusin Juoksijalehtikin, Täytyy sanoa ettei siinä nykymallin juoksijalehdessä paljoakaan lukemista ole.
Paljon mainosta, muutaman rivin sisältäviä laatikkojuttuja, ja laatikot sijoitettuna harvahkosti, saahan siten sivut nätisti täytettyä, ja paperihan on halpaa.

Pienen kävelylenkin aallonmurtajalla vetelehdin, vanhan miehen on levähdettävä kun väsyttää.
Niin ne minun minimaaliset harjoituskilometri täällä Espanjassa näkee tästä, 
jos ei ole aikaisemmin huomannut.

Käväisin Elchessä.

Kuvassa Elchen kaupungin vanhanosan katuja, korkeiden rakenusten välissä kapeita katuja, aika hauskanoloisia.

Tänä aamuna sain itseni jo aamuhämärissä juoksulenkille, juoksentelin sellaisen 17 kilometrin kaupunginkatselulenkin.

Asunnolletulon jälkeen tein vähän siivoushommia ja keittelin kaakaot, 
ja ei kun pyöränselkään ja suunta kohden Elcheä.

Kiertelin balmupuistossa vinalope-joen kahtapuolta kulkevia ulkoiluteitä, 
Ne ihan kutsuivat juoksemaan, mutta nyt olin pyöräilemässä.

                Matkalla tuollainenkin este ilmaantui tielle.

Tuollaisen lenkin ajelin, koko reissuun kului aikaa noin 5,5 tuntia, josta pyöräilyaikaa noin 4,5 tuntia ja matkaa tuli Garminin mittariin 85 kilometriä.

     Joen reunan laatoitukset ja betonit oli maalattu värikkäin kuvin.

                           Museo ja museon edessä oleva patsas.

                      Museon edustalla olevia suihkulähteitä.

   Sieltä jostakin rotkossakulkevan joenrannalta katse ylös luotuna.

     Kyllä näillä ulkoilureiteillä kiva olisi juoksulenkkiäkin heittää.

Tässä vain muutamia otoksia päivän näkymistä, ja kuten kuvista huomaa, ilmahan oli aivan mainio retkssää.