Testailin juoksussa pehmeämpää kenkää.

Tänään testailin juoksemista tällaisilla new balance fuelcell kengillä.

Kenkähän ei paina juuri mitään, voi tuntea itsensä ihan "kevytkenkäiseksi".

Mikään hyvä kisakenkä ei silti ole kyseessä, vaan sellainen pehmeä vaimentava kenkä vailla hyvää ponnistustuntumaa.

Kuvailisin tuntumaa vähän kun laskuveden aikaan merenrannalla juostessa, kiva juosta, mutta vauhti ei toki ole sama kun asfalttitietä juostessa.

Enkä usko kengän vaimennusominaisuuksien tuollaisena pysyvän kovinkaan pitkään, ehkä sadan tai kahdensadan kilometrin verran?.

Täytyy vain kaikenlaista kokeilla, juoksemisen halut olisi kuitenkin kovat.

Ehkä se ostattaa viellä niken hiilikuitu pomppukengätkin kokeiltavaksi.

En kyllä varma ole onko se juoksuaskeleen tärähdys, vartalon kiertoliike, voimakaampi hengitys, vai mikä, kipua kuitenkin juostessa tulee noihin katkenneisiin kylkiluihin?.

Kävellä kyllä kestää.. 

Vajaa pariviikkoa ja tulee puolivuotta kolarista.

Terveystilanne olisi sama vaikka minut olisi jätetty sinne ojanpenkalle, 

sairaalaan kuljettamisen sijasta.

En minä tiedä.... Miten tätä pitäisi ajatella.. 😟 

Tää on niin normaalia.

 Tänään avatiin talvikausi juoksurintamalla, oli RDS:n talvisarjauoksujen eka kisa tälle talvikaudelle.

Itse olin töllistelemässä paikanpäällä, ja eihän se tämäpäiväkään oikein parhaiten onnistuneita päiviäni ollut.

En ollut muistanut ladata kamerani akkua, kuvauksia häiritsi virranpuute.

Eikä siinä vielä kaikki, enemmänkin harmitusta aiheutti se että pudotin kameran suojalaukun, merkkiä Canon.

Per... ärkele..

No jonkun kuvan kuitenkin laitan tänne kunhan muutaman pannullisen kahvia juon harmituksen poistamiseksi.

Tulokset varmaan ilmaantuvat tänne.

Kisan nopein Jelle Bulens Belgia ja naisten nopein Johanna Peiponen.

Hyviäkin uutisia, kameralaukku palautuu vielä kotia, kiitokset P.K:lle

On se aika vuodesta.

 

Syksy on vaihtumassa talveksi, siis on aika talvisarjajuoksujen.

Ai niin minähän olen vissiin Rainbowilla töissä.

Ikävä tuo dementia, nyt tuli kiire duuniin.

😊😊😊😊😊😊😊😊

"Cmabridgen yilopitson tuktimusken mukaan ei ole väilä msisä jäjretsyksessä sanan kijraimet ovat, ainoa täkreä aisa on, että esnimmäinen ja viimienen kijrain ovat oikelila piakiolla. Loput voivat olla missä jäjretsyskessä tahasna ja imhinen voi sitli lukea tekstin ongemlitta, koksa aiovt eiävt lue jokaitsa kijraitna eriskeen, vain sanan kokoniasuuetna. Hevletin ällitsyttävää."

Tämäntyylistähän se minun kirjoitteluni tuppaa olemaan, vaikka parhaani yritän.

Aivoni ovat vain epämääräistä mössöä, minun lapsuudessa ei lukihäiriöistä välitetty.

Opettajan aika koulussa kului lähinnä karttakepillä huitomiseen.

Heh, semmoita oli vanhoina hyvinä aikoina.

Kärsi kärsi sinä vaivainen.

 Tänään sain kovetettua luontoani ja kävin 'juoksemassa'.

No vauhti ei ollut näin vauhdikkaan oloista, eikä sitä suoritettu juoksumatolla.

Yhteensä juoksumatkaa tuli 8 kilometriä, josta yhtämittaista juoksua 5 kilometriä, loput erimittaisina pätkinä kävelyn välissä.

Ensiviikolle lupailevat jo lumikuurojakin, ja Levillä ja Rukalla painellaan suksella jo täyttähäkää tosin viimetalvenlumilla.

Ensiviikonloppuna juostaan sitten jo RDS:n talvisarjajuoksujakin

Normipäivä.

Normaalia perjantailiikennettä lokakuisella G4 tiellä Kiinassa.

 Normaali lokakuun sää Suomenmaassa, sadetta pakkasta tai sumua.

Aamun pienellä kävelylenkillä oli noustava tuonne Ounasvaaranpäälle, kun alempana oli niin sumuista.

Maanantain juoksukokeiden uusintaa en ole saanut tehtyä, kipuja on muutenkin, lisäkipujen kärsintä ei ole jaksanut kiinnostaa.

En piilotellut läskiä.

Aamun auringonnousunkajo olisi ollut varmaan kuvauksenarvoista jos olisi jossain vesistön rannalla ollut.

Nappasin kuvan ulkooveltani Ounasvaaransuuntaan.

Teippauksien tarkoitus ei ole piillotellä läskiä.

Virittelin taasen yhdenlaista teippausta kylkiluille, eläinkokeita varten.

Teippausten päälle vähän tiukempi paita varmistamaan teippien kiinitykseen pitämistä.

Tuosta kuvastakin näkee kuinka surkeeksi on jo tuo vasen käsi surkastunut.

Nyt vain Gabrionia ja Panadolia naamaan ja kokeilemaan minkäpitusia juoksutapailuja tänään saisi aikaan.

Ennätys on kilometri yhteenmenoon, ja neljäkilometriä yhteensä, yhdellä koelenkillä.

Kyllä lähtee...

No palataan asiaan kokeen jälkeen.

******************

Enkka, 2,5 km yhteenmenoon, ja lähes seitsämän yhteensä, no juoksuvauhti oli 6:20 - 6:25 kilometri, mutta kuitenki.

Teippaukset tähänastisista paras, ei siitä ainakaan haittaa ollut, lääkitys ehkä ei niinkää.

Kiva repiä tuo teippi pois, kun se kiinnitämiseen lisätartuntana iholiimaakin käytin.

Oon mie kova jätkä...

Ei tullut filosofii ei virkamiestä.

Aamulla kävin kympin käveleksimässä, välillä oli tuulenpuuskia jolloin koivuista tippui runsaasti lehtiä, oli kun lunta olisi satanut.

Sitten tuuli tyyntyi täysin ja alkoi hienonen tihkusade.

Siinä kävellessä tuli mieleen äitini kertomat jutut ajalta jolloin olin ehkä jotain kolme neljävuotias, luullakseni.

Olimme istuneet syntymäkotini ulkoportailla isäni ja äitini ja minä.

Oli kovia tuulenpuuskia olin seurannut kuinka puut taipuilivat ja oksat heiluivat tuulenaikana, ja tuulen tyyntyessä puut taasen rauhoittuvat. Ilmeisesti olin ajatellut että tuuli tulee puidenheilumisesta.

Siispä olin käynyt ohjeistamaan vanhempiani.

 "Kannattaisi ainakin nuo lähistöllä olevat puut kaataa ettei aina tuulisi".

No ohjettani ei oikein otettu vakavasti, ne pihapuut ovat pystyssä vielläkin.

Myöskin ajatelmani siitä miksi kuu näkyy joskus kokonaan ja joskus vain puoleksi, ei ehkä sekään ihan täydellinen ollut, mutta osa kyllä ihan tottakin.

"Kun siellä toisellapuolen kuuta sataa vettä siellä on niin pimeää ja harmaata ettei se näin kauas näy, mutta jos aurinko paistaa kuussa, kyllähän se sillon näkyy".

Ehkä noissa pikku havukkaahon ajattelijan ajatuksissa oli pientä viilaamisen varaa, Pääasia kuitenkin että pohdiskellen kyllä syyt ja korjausohjeet löytyi.

Tämä puu on neulasensa tiputtanut jo vuoskymmeniä sitten.

Päivän musikiksi vaikka tämä