RDS:n talvisarjajuoksun reittiennätykset.

Talvisarjajuoksun juhlavuoden avauskisan lähestyessä on varmaan syytä tarkastella tämän nykyisen reitin reittiennätyksiä.

Koskenkylänreitillä on juostu vuodesta 1995 lähtien.

Reitti mitattiin viralliseksi vuona 2004, sitä aikaisempi reitti oli 30 metriä pitempi kun virallisesti mitattu reitti.

Reittiennätykset:

5 km naiset:  Johanna Peiponen  16:18  (2015)

10 km naiset: Johanna Peiponen  35:12  (2014)

5 km miehet:  Kalle Keskipoikela  15:09  (2014)

10 km miehet:  Arto Määttä  31:21  (1995)

Ihan satavarmaa 100 prosenttisuutta en uskalla luvata,

mutta en kyllä tuon kovempia tuloksia tulosluetteloista löytänyt.

Viidellä kilometrillä ja sitä lyhyemmillä matkoilla reitin nousumäärät ovat lähes olemattomia.

Kympin matkalla kokonaisnousun määrä on 32 metriä.

Vuotta 1995 aikaisemmat sarjajuoksut juostiin enemmänkin sopivina reitteinä eikä niinkään tasakilometreihin pyritty. (siltain lenkki, maalaiskunnan paloasemalle, ym.)

Ihan näin kesäistä keliä ei voi varmuudella kisapäiväksi luvata, mutta talvisarjajuoksustahan kyse onkin.

Jos talvi ei paina liikaa päälle ehkä kisamahdollisuus tarjoutuu vielä tälle syksylle Tervolan suunnalle.

Tervolalehti:

Juoksijat näyttävät nykyään entistä pitemmiltä.

 Ihmiset, etenkään juoksijat eivät ole enää niin maanläheisiä kun ennen.

Eilinen päivä meni masentuneena itsesäälissä sisällä makaillen, areenasta sarjoja tuijotellen ja tietysti jäätelöä ja kahvia nauttien.

Tänään lähes ruoskalla pakottaen sain itseni ulos ja käymään kuntosalilla, ja pienellä juoksulenkillä.

Tänään oli aurinkoinen päivä, vaikkakaan tämä kuva ei ole tältä päivältä, jotenkin samanoloisen näköinen päivä oli tänäänkin.

Levillä hiihtävät jo täyttäpäätä, koskahan Rovaniemen säilölumien levitys alkaa.

En tosin hiihtämään hinkua, aloitan hiihtelyn sitten kun luonnonlumia on riittävästi, jos terveys ja pakkaset sen sallii

Salilla vetelehtimässä.

 Aamusella käveleskelin kuntosalille ihmettelemään missä se kunto piileskelee, kun minun kuntoni ei tunnu kohenevan.

Pukuhuoneen kaappien ovissa on iskulauseita, joiden ilmeisesti pitäisi kannustaa treenejä.

Miten aivoton vesipää sen muistaisi?..

Jos se oli tarkoitukseni tulla läpeensä pahaksi, 

paikka taitaa olla oikea..

Ei siihen enää varmaan kauan mene.

Saattaahan siinä vaikka onnistua, luulisin niin.

Toisaalta, väittävät että kyllä se jo passaa.

Voisihan sen salilla käynnin lopettaakin,

jos se tämmöinen lihasmassakin riittää...

Minusta saisi pikkasen vielä lihaa saada luiden päälle.

Tänäänkin tienpinta oli hiukkasen liukas, asteet pakkasella, tympii tuo talven lähestyminen.

Vanhempaa kuntosalikuvaa 4-5 vuoden takaa.

Elämä on.

Tänään hölkkäilin aamulla viiden kuuden välillä sellaisen 7 kilometrin lenkin, ihan tuntui että paksumpaa pipoa olisi saanut vesipään suojaksi laittaa.

Aamupäivästä pitikin taasen suunnistaa tuonne LKS:ään. näytepaloja luovuttamaan.

Kolmekertaa näytteitä on otettu 'näytteenottopistoolilla' ja kerran kirurgin veitsellä.

Mikä lie syy, tutkivatko onko: 'peura vai ihminen', 'elävä vai kuollut', 'aggressiivinen vai lempeä', tai jotain muuta sellaista.

No sen jälkeen ei liikunnat eikä kotoa lähtö ole vaihtoehtoja, sen verran on kipua ja saa lorotella tiheään veristä kusta.

Olenkin katsellut areenasta elokuvia ja jotain rikossarjoja, sekä lukenut tilastokeskuksen Suomi lukuina 2023 kirjasta.

Minulle tule aina noita kyselykaavakkeita eri aiheista lähes vuosittain. Vastaamisesta palkitsevat sitten Suomi lukuina kirjasella, ja vastaamatta jättämisestä rankaisevat pommittamalla sähköpostia ja lähettämällä useita kertoja postitse kirjeitä.

Eipä siinä mitään kiva on muutenkin tietää miten meillä menee, ettei elä vain musta tuntuu luulojen varassa.

Tänään olisi ollut aurinkoinen ulkoilusääkin, 

siellä olisi aurinkohäikäissyt sokeankin.

Huomiselle sitten meille on ennustettu

lumi ja räntäsateita. 

Mutta nyt kahvinkeittoon, 

huolettaa kulutus oli laskusuunnassa.

Ennakkomainontaa.

 

Täytyy mainostaa jo näin aikaisemmassa vaiheessa RDS:n talvisarjajuoksukauden avausta, toivossa että saataisiin runsas osanottajamäärä.

Osanottajaennätys on vuoden 2004 lokakuun kauden avauskilpailussa 181 juoksijaa!.

Osanottajien määrään vaikuttaa monet seikat, mm. lähtöviivalle asettautuminen. 

Omalta osaltani ensimmäinen sarjajuoksuni juoksin syksyllä 1979.

Olin muuttanut Rovaniemelle -78 kesällä, mutta pari ensimmäistä talvikautta työskentelin Norjanpuolella, eikä sarjajuoksu ja kotona käynti viikonloput oikein sattuneet samaan aikaan.

Elikkä 21.10 -23 juostavaan juoksuun minulla tulee 43 v. 11 kk. ja 2 pvä.

 (16 064 päivää) ensimmäisestä sarjajuoksustani. 

Siinä välissä on juoksukilometrejä tullut juostua syyskuun loppuun laskettuna 

174 376 kilometriä, ja jokunen kilometri tulee lisää vielä lokakuulla.

Urheilun harrastaja tietää menneistä omista tekemisistään, yleensä paljon enemmän kun ihmiset yleensä.

Kiitos harjoituspäiväkirjan.

Siitä se sarjajuoksu perinne on käynnistynyt.

RDS: sarjajuoksukausi 2023 - 2024

Peura peuroja ihmettelemässä.

 

Tunturimaisemaa, siellä peuroja tapaa.

Tuossa jo mennyt peurankoko isottelun puolelle.

Onhan se elämä joskus veristäkin.

Sisko ja sen veli, peuroja kumpikin.

Syrjäkylän asukki.

Nuorten hyväkuntoisten kenkiä.

 

Jos olisin parhaassa juoksuiässäni saanut juosta tällaisilla kengillä?.

Luin netissä Jarkko Järvenpään kirjoituksen nykyisistä kilpakengistä.

Uskon että.

Jos olisin saanut tällaiset nykymaailman kisakengät jalkaani joskus -80 luvun loppupuolella, olisi niillä ollut isokin vaikutus maantiejuoksujen loppuaikoihin.

Ne kahdeksan yhdeksänkymmenluvun kilpailuvirsut ei kovin kummosia olleet.

Kesän mittaan olen vertaillut noita omia niken tossuja, muihin lenkkikenkiini juoksemalla tuossa tiellä 1-5 kilometrin matkoja.

Eipä sitä juuri kellolla erota mikä kenkä on jalassani, mutta mukavin se on ollut tuo niken tossu.

Oma askel on nykyään niin matala tienpintaa viistävä, ettei pomppuominaisuutta ole mahdollista hyödyntää.

Kun askel on korkeampi ja nopeampi kyllä siihen askeleeseen saa sellaisen lisäbuustin, verrattuna noihin vanhanmallin kengiiin.

Luulisin että jos juoksuvauhti on alle neljää minuuttia kilometri, hyötyä kengästä alkaa jo tulla.

Mutta kun näillä ikävuosilla ja terveydellä ei enää sitä vauhtia juosta, ja jalkoja vain laahataan eteenpäin, niin nautinnoksi jää vain se että uusilla ja komeilla kengillä juostaan.

Mutta kivahan se on edes se, näinä ankeina aikoina.

Ei mutta nyt minulla onkin jo kiire laboratorioon, niitä psa ja kusi ym. verinäytteitä antamaan.