Kivulias toukokuu.

Toukokuu, niin kun koko vuosi on ollut jatkuvaa vaivaa ja kivistystä. 

Niin tämäkin päivä, vaikka ohjelmassani ei muuta ollutkaan kun kävellä keskustaan apteekkiin hakemaan silmänpaine lääkeeni.

Raahustamista oli linkkaus ontuen 2,5 kilometriä suuntaansa.

Ennen nuorempana oli vikkeläjalkaisempi, ei kiinni saaneet eivätkä hengiltäkään, vaikka ihan tuhatta taalaa päänahasta tarjosivat.

Muistaakseni vuona -86

Ei tullut tällekään kuukaudelle kun vaivaiset 160 kilometriä juoksua, koko vuoden saldon ollessa 631 kilometriä.

Olisikohan sitä pysynyt terveenpänä jos Torressa olisi talven voinut viettää.

Kyllä ainakin joinain vuosina Torressa on iltalenkin ja ruokailun jälkeen voinut ihan tyytyväinen olla päivän kilometrisaldoon, kuten tässä  vuoden 2007 kuvassa.

Ettei totuus unohtuisi, hieroja ei raski vapaapäivänäkään pysyä kaukana hierontapöydästään.

Kuva Torresta vuodelta 2004 tai 2005, ei muista kuvan ottoaikaa, oliko ennen vai jälkeen vuodenvaihteen.

Huomenna on sitten kesäkuu, ja säätiedoituksetkin ovat luvanneet ilmojen lämpenevän.

Jäänpä oottelemaan toteutuuku ennusteet.

Katoavaa kansanperinnettä.

 

Hikinauha, katoavaa kansanperinnettä.

Aikoinaa hikinauha kuului juoksutapahtumiin itsestäänselviytenä kun paska junttilantalon seiniin.

Niitä näki juoksijoiden kallonympärillä, ja niitä jaettiin tapahtumissa, kuten nykyään putkihuiveja.

Itselläni näitä putkihuiveja löytyy aikamoinen rovio, mutta vaati tarmokasta etsintää että yhden hikinauhan vielä löysin.

Kallon hyvinvoinnista tapahtumien järjestäjät ovat aina olleet huolissaan, mainoslippalakkeja kaapissa löytyy myös runsaasti, yksinlukien 38 kappaletta, joka voittaa putkihuivienmäärän yhdellä.

Eilen kun oli aurinkoista, tuuletonta ja lämpötilaki kymmeneessä asteessa, pyöräilin tuolla Vikajärvellä.

Tänään sitten pitääkin taasen parannella polvea, tuskin ulkoiltua tulee.

Kellontarkkaa työtä 37 vuotta sitten.

Ei ole sateiset kesätkään teitä kutistaneet.

Tänään mittasin 37 vuotta sitten juostun ensimmäisen Rovaniemen maraton reitin.

Mukana oli myös Suunto Ambit 3, joka taasen myös tarkaa mittaa tarjosi.

Kisahan juostiin Saarenkylässä lähdön ja maali sijaitessa saarituvilla.

Saaritupien kohdalta juostiin tietäpitkin Rovaniemen suuntaan, käännyttiin suojatienkohdalla pyörätielle jota taasen saarituville, tätä sitten kierrettiin kahdeksan kierrosta.

Näiden lisäksi lopuksi juostiin 2003 metrin lisälenkki, jota en voinut mitata, kun en muista kohtaa mistä mentiin pyörätielle, kun se ei minkään liittymän kohdalle ollut.

Aikoinaan teimme siihen väliaikaisen lankkusillan.

Samalla kaapelilla mittasimme senkin lenkin, joten samassa suhteessa mitta silläkin osuudella poikkeaisi virallisesen mittaustavan mitasta, kun tuolla pitemmälläkin kierroksella.

Silloin mittauksessa saimme pitemmän lenkin mitaksi, 5 km 24 m.

Nyt virallisella mittarilla, virallista mittausmenetelmää käyttäen kierroksen pituudeksi sain, 5 km 25 m

 

Herratunaika!!.

Metrin ero!, noin tarkka mitta on jo vahinko senaikaisin menetelmin.

Joten tarkkoja mittaajia oltiin, vaikka menetelmät vähän toisenlaiset olivatkin.

Mittauskohde oli toki helppo senaikaisellakin menetelmällä, suoraa tietä ja tasaista.

En muista koko mittausporukkaa, Memosen Reiska, Aholan Timo ja meikäläinen siihen kuitenkin kuului.

Ennen mitaamista odotin että yksi kierros voisi olla useampiakin metrejä pitempi.

Useinmiten tuolla mittanauha mittauksella mittaamamme reitit olivat pitempiä kun todellinen mitta.

Kun katsoo esim: RDS:n historiikistä, sarjajuoksun kääntöpaikalla otettuja kuvia, vitosen kääntöpaikka oli 10 - 15 metriä kauempana kun nykyinen virallisenmittauksen kääntöpaikka.

Lisäksi ennen maalivaateen hommaamista, lähdön ja maalin eri kohta jatkoi matkaa vielä 3-4 metriä.

Rovaniemen maratonin kilpailussahan oli vain yksi matka, maraton, ja kisan nopein oli Risto Laitinen.

Muisti on lyhyt kun lehmän häntä.

 Lauantaina kun etsiskelin erään juoksijan tulosta 70 - 80 luvulta törmäsin tämmöiseen lehtileikeeseen, josta en muista mitään, en kisaa, reittiä, en kertakaikkiaan mitään.

Aika aikaisin keväällä kisa on kuitenkin juostu.

Onhan siitä toki jo 40 vuotta, mutta kun ei minkäänlaista muistikuvaa...

Tänään yritin ulkoillakin, mutta pirun kolea on lapinkesä.

Täällä saa palella kesää talvea.

Kyllä Suomen voisi myydä suurvalloille ydinkoealueeksi.

Ajatus siitä vahvistui.

Ensitalvena on talvileirille mentävä, jos matkustus on sallittua, oli koronaa tai ei.

Olen liian vanha odottamaan että maailma paranisi, siinä käy pian niin että elinvuodet loppuvat, vanhaa entistäaikaa odotellessa.

Kai ne rokotuksetkin jotain vaikuttaa..

On elettävä niissä oloissa jotka kulloinkin vallitsevat.

Niin... ja onko se parempi kuolla pakkaseen vai koronaan.

Eikös Suomalaiset omista Suomen?

Oikeastaan minä voisin myydä oman osuuteni, n.6 hehtaaria maa-alaa ja hehtaarin vesialaa, tarjoukset voi lähettää allekirjoittaneelle.

Olihan se talvisarjaa.

 

Saarenkylän kentällä juostiin kylmässä ja tuulisessa säässä.

No kisa käytiin kuitenkin ilman sadetta, jota säätietodukset olivat lupailleet.

Näillä leveyspiireillä kukaan ei voi omistaa niinpaljon vaatteita ettei kesänmittaan paleltumavammoja sais.

Ainakin minusta tuntuu siltä.

Tulokset:      Muutama kuva sivuiltani:

Parhaasta loppukiri-ilmeestä palkinnon olisi ansainnut Jyrki.

Kun tavalliset juoksumatkat eivät riitä.

 Yöllä kun heräsin normaalille vanhanmiehen kusellakäyntireissulle, polvea särki eilisen lenkkini jälkeen.

Harmitus jäi kiertämään aivoissa, eikä uni enää tullut, aloin lukemaan, Tom McNabin kirjoitamaa kirjaa Flanaganin juoksu.

Siitä tuli mieleen nuo oman harrastuspiirini ulkopuolella olevat ultrajoksut.

Lyhyimpänä ultrajuoksumatkana pidetään 30 mailia (48,280 km).

Sitten kun puhutaan oikein pitkistä matkoista, ensimmäisenä mieleeni tulee Pekka Aalto, yhdeksänkertainen New Yorkissa juostavan 3100 mailin (4988 km) juoksun voittaja.

Juoksun ME aika on myös hänen nimissään 40 vrk 9 t 21 sek.

Se on muuten yli 118 maratonia 40 vuorokaudessa ja 9 tunnissa!. 

Kolmisen maratonia jokapäivä.

Amerikan halkijuoksussa (5719 km) menestyi kova Suomalaisnimi John Salo 

n. 90 vuotta sitten, otti voiton ja kakkossijan, parhaan aikansa ollessa 525 t 56 min 10 sek.

John Salo kuoli myöhemmin saatuaan beisbol pallon osuman päähänsä työtehtävissää kotikaupungissa.

Viikonloppuna ratakisan Saarenkylänkentällä isännöivä juoksuseura Rovaniemen Roadrunnerssin juoksijoitakin on pitempiä matkoja taivallellut.

Äkkiseltään tuulee mieleen Martti Moilanen ja Harri Anttila, sekä virtuaalikilpailuissa juosseet Ossi Peltoniemi ja Juho Latvala.

On varmaan muitakin, mutta vain näin ulkomuistista, nämä tuli mieleen.

Ihmettelen vain,,, miten ne jalat kestävät tuommoista juoksemista?

Eihän se pitkiäjuoksuja juoksevankaan tarvitse kaikessa olla hyvä.

Voi olla huono väsymään.

Ruletinhoitajat on työllistetty.

Aikoinaan luulin että rokotteista päättävillä oli 'pallo hukassa'.

Kun aluksi AstraZenecan rokotetta ei annattu yli 70 vuotiaille,

sitten ei kellekään,

sen jälkeen vain yli 65 vuotiaille.

No nyt olen alkanut epäillä ehkä se sittenkin on niin, että on palkattu ravintoloiden sulkemisentakia työttömiksi jääneitä ruletinhoitajia arpomaan rokotusannokset. 

Tänään luin lehdestä, että met AstraZenecan rokoteella rokotetut voisimme valita halutessamme toiseksi rokoteeksi Modernan tai BioNTecin rokoteen.

No se minun toinen rokotuskerta on vasta juhannusviikolla, siihenmennessä voidaan päättää vielä vaikka mitä.

Ihan pakosta kävin tänään linkaamassa ihan lyhkäsen juoksulenkin, ettei tule täyttä viikkoa edellisestä lenkistä.

Sitten yritin hoitaa koipea, jotta ei vielä tarvitsisi ostaa Lidlistä kävelykeppiä, näky olevan tarjouksessa 5.99 €.