Nyt aamusella netistä iltalehtien kuvista kun katselin linnanjuhlien kuvia, niin silmiin pisti Suomen lamatilanne.
Monilla naisilla puvussaan oli vain yksi olkain, oli jouduttu kankaassa säästämään.
Toinen asia joka minua ihmetyttää, kun Norjan Sundbyn on ilmoittanut harjoittelevansa yli 1100 tuntia vuodessa, kaikki hiihtäjät ovat säikähtäneet,
Jos useampikin urheilija rupeaa harjoittelemaan, me ei pärjätä enää missään.
Hiihtäjien harjoittelussa on osa-alueita joissa tunteja tulee helpohkosti vaikka tehotkin olisivat kohtalaiset, kuten esim. pyöräily, rullilahiihto ja onhan peruskestävyyslenkki hiihtäenkin paljon helpompi kun juosten.
No jos huippu-urheilunkin mieltää hienoissa urheiluasuissa haastateluissa oloksi, tai kissanristijäis pippaloissa edustamassa oloksi, kauhistutaahan se ajatus että täytyisi elää 24 tuntia vuorokaudessa 365 päivää vuodessa urheilun ehdoilla.
Minulla on omat mielipiteeni, urheilusta ja nykypäivän harjoittelusta, enkä missään mielessä enkä missään lajissa, usko oltavan harjoittelussa sillä tasolla kun aikaisemmilla vuosikymmenillä, puhtaiden urheilijoiden kohdallakaan.
Toiset toki saavat olla eri mieltäkin, mutta tämä on minun mielipiteeni.
*************************************************
Aamupäivästä yrittelin pyörälenkkiä, mutta se ei käynyt kun Strömmsössä.
Aluksi ajelin Guordamariin, jossa kurvasin tuollaisen kestävän kehityksen puiston läpi, balmutkin on tehty teräksestä.
Siitä ajelin kohden majakkaa, kissoja piti tietysti käydä silittelemässä.
Sitten lähdin ajelemaan Riu joen vartta kohden Rojalista, ja siitähän se sitten kävikin matka aika kinggiseksi.
Uunon uutukaisen takakumi tyhjeni, mutta äläppä huoli, olin ottanut uunon varakumin matkaan, mutta kun siinäkin oli jo valmiiksi kaksireikää, eihän se ilmaa pitänyt.
No olin varustautunut varasuunitelmalla minulla oli myös paikkarasia mukana, niinpä paikkasin kumin-
No silläkös hätä pakeni, no pakeni se pariksi kilometriksi, ja kumi oli taasen tyhjä.
Siinä Riujoessa rengasta uittaessani ja uutta reikää etsiessä, pääsi lammaslaumakin minut yllättämään.
Etsiskelin kyllä syytä miksi rengas uudelleen puhkesi, mutta en mitään löytänyt.
Ja tässä paikkauksessa menikin sitten viimeinen oljenkorsi, eli se toinen paikka joka oli mukana.
Saavuin Rojaleksen kaupunkiin, puistonpenkillä nautin matkaevään, eli bananin ja pinen pullon vettä
Puistossa oli raskaanmusikin soittajia, tai ainakin soittajat olivat puhdasta rautaa.
Ja kas kummaa kun yritin lähteä siitä jatkamaan matkaa, kumi oli tyhjä.
Mutta kun pelimerkit oli käytetty, eli paikat, nyt täytyikin sitten kahdenkilometrin välein pysähtyä pumppaamaan ilmaa-
Kotiin tultua kiinalaisen kauppaan paikkojen ostoon, paikkasin renkaan ja taasen niin pieni neulanpiston kokoinen reikä renkaasta löytyi-
Mutta nyt löysin päälyrenkaasta pienen piikin neulaakin ohempi metallinen piiki pisti sormeen kun päälyrenkaan sisäpintaa tutkin, san sen pinseteillä vedettyä renkaasta pois.
Paikkasin renkaan ja tyytyväisenä totesin nyt se on korjattu....
Mutta??? mitä kummaa rengas on taas tyhjä???
Jääkööt huomiseen täytyy päälyrengasta vielä tutkia ja ostaa kiinalaiselta uusi sisukumi..
Tässä Garminin piirtämä kuva lenkistäni, siinä on paikkaustauoiksi kello pysäytetty muttei pumppaustauoiksi.
****************************
SYYLLINEN
Tässä syyllinen rengasrikkoihin.
Jonkin kasvin piikki, tässä kuvassa se on monikertaisesti suurrennettuna.
Todellisuudessa tuo on korkeintaan
5-6 millimetriä pitkä.
Siitä kun sitten katkeaa tuo paksumpi osa, renkaaseen jää vain 2-3 millinen piikki.
On aika vaikea huomata sitä ulkorenkaasta.
Hiekkajyväset ovat petollisia sisukumin ja päälykumin välissä. Sillä kestää ajaa muutaman kilometrin ja rengas on taas hiertynyt rikkipuhki.;)
VastaaPoistaHei minkäänlaista hiertymää vain niin pieni reikä että vedessä kuplienavulla näkee.
VastaaPoistaOn se tuo Mäkäräisenj Kaisa kova
VastaaPoistaIhan paras!
PoistaNiin tuohon aikaisempaan kommentiini piti liittää tämä linkki.
VastaaPoistahttp://www.iltasanomat.fi/muutlajit/art-1417964233257.html
On se niin väärin.
Jotenkin särähti tuo juttusi hiihtäjien helposta reenistä jne..
VastaaPoistaItse seurannut ja jopa kilpaillut kumpaakin lajia läheltä ja sanoisin että jos joku on kunnossa esim. Hiihdossa on hän kova myös juoksemaan. Muutamia nimiä kun nostelee framille niin: Jauhojärvi, Heikkinen, Isometsä, Kirvesniemi, Härkönen ja Ruonala.
Ruonala E joka tais olla 70-luvulla varamiehenä isoissa hiihtokisoissa ja kipitti juosten nykymittapuun 10km huippuaikaan 29min pintaan.
Kyllä jos kaveri tosiaan on huippu oli se sitten mikä kestävyyslaji hyvänsä kyllä siinä reenin täytyy maistua myötä että vastamäessä paisteessa ja jopa vitikelissäkin.
En ole sanonut että hiihtäjillä on helpot reenit, vaan että ennen reenattiin enemmän.
VastaaPoistaJa maailmalla ei oikein tahdo Suomalaisetkaan menestyä, kun silloin tällöin satunnaisesti.
Nuista juoksija esimerkeistäkin suurin osa on juuri sieltä menneeltä kausilta.
Enkä missään nimessä ole sanonut että juoksijat reenaisivat enemmän, vaan että kaikissa lajeiss a nykyään etsitään helpompia teitä pinnallepääsyssä.
Se hullunlailla itsensä peliinpano on nykypäivänä harvinaista.
Ja jos joku maailmalla edes yrittää, heti ollaan joukolla tuomitsemassa, vaikka kilpailussa kyllä näkyy Sundbyyllä kulkeneen.
Niin ja tämä on minun mielipiteeni.
Paljoatreenavilla voi olla ongelma niistä reeneistä palautuminen. Ennen palautumisongelmaan saattoi olla ratkaisu jos toinenkin. Varmaan palautuminen kovista treeneistä nykyäänkään ei ole ongelma kaikille.
VastaaPoista