Tämä viikko on mennyt huonolla lenkkeilyllä, lähinnä vapapäiviä vietellen, ilmeisesti viime viikonlopun kisa ottaa vähän takapakkia.
Nyt aamupäivästä kuitenkin lenkille lähdin, ja kulunutta lonkkaa säästellen päätin juoksennella Saarenkylän kentällä tekonurmella.
Pöljyyttäni päätin kiertää rinkiä niin kauan että joku kentälle tulee urheilemaan tai palloa potkiskelemaan.
Hullu päätös...
Kerkesin kiertää pientä ympyrääni 16 kilometriä, ja luulin jo että täältä ne Peuran pöljänpojan joutuu hautuumaalle kantamaan, koska periksihän minä en anna, Päätetty mikä päätetty.
En näet hoksannut Rovaniemihän on urheilukaupunki, täällähän kaikki panostaa palautumiseen, ettei ylikuntoon ajautuisi.
No niin siinä tuli päivän vitt...lukkin heti aamupäivästä suoritettua.
Viimein kentälle ilmaantui pieni poika jalkapallon kanssa, hän oli hengenpelastajani, ja olisi ansainnut siitä mitallin. Vaikka eihän se lähes seitenkymppisen hengen pelastaminen kovin arvokas asia ole.
Siitä tulikin mieleen..
Seppo 70 v. Oman ikäluokkani juoksija jonka kanssa olen ehkä eniiten tasapäisiä kilpailuja käynyt on Seppo Harjumaa, joka ensiviikolla täyttää 70 vuotta.
Onnittelut.
Tässä kuvassa Seppo juoksemassa maratonia 1987 Rovaniemellä Koskenkyläntiellä.
Itse en tässä juoksussa ollut mukana, vaan näyn tuolla taka-alalla kädet taskussa seisoskelevan.
Omasta mielestäni paras tapa viettää syntymäpäivää oli vuona 1988 kun täytin 39 vuotta.
Kesäloma oli juuri alkanut ja olin päättänyt mennä lomareissulle Turkkiin.
Koukkasin matkalla Helsinkiin Pietarsaaren kautta, kun siellä oli mahdollisuus juosta maraton syntymäpäiväni kunniaksi.
Olin pariviikkoa aikaisemmin juossut puolikaan hiukan alle 1.11 vauhdilla,
Kun minulla toimi aika hyvin kaava 2 x puolikaan aika, ja siihen 10 minuttia = maraton aika, ajattelin että 2.32 kunnossa olen.
Päätin kuitenkin ottaa juoksun vähän rauhallisemmin, kun kisan jälkeen oli viellä ajettava Helsinkiin ja lennettävä Turkkiin Antaliaan ja siitä viellä parintunnin bussimatka Alaniaan, ennen kun pääsisi pitkäleen jalkoja leputtelemaan.
Otin tavoiteajaksi 2.35
Puolimatkaan tulin ajassa 1.17.01 ja kun toinenpuolikas vei aikaa 1.17.11 loppuajaksi muodostui 2.34.20 ja juoksu oli helppoa kun heinänteko helteellä.
Ja hellehän silloin olikin.
Tässä kisan jälkeen tyytyväisenä juoksuuni, kun se oli niin helppoa.
Olispa se juokseminen vielläkin helppoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti