Elämä on vain ohimenevä ilmiö.

Aikoinaan juokseva ja juoksuun lääketieteen kannalta perehtynyt sydänlääkäri George Sheehan on sanonut,
"Tietyt yksilöt ovat syntyneet juoksijoiksi ja kykenevät olemaan onnellisia ainoastaan juostessaan"

Tuohon voisi melkein samaistua, niin pahalta se tuntuu kun ei oikein jaksa, mutta silti juosta haluaisi.

Tänään kun lenkkini jälkeen katsoin viimeistä 10 vuotta omaa juoksenteluani,
Kilometrejä on tullut vain 34 542,
Aikaisemmin parhaillaan on tullut yli 45 000 km, kymmenen kalenterivuoden jaksolla.
Mulla on ollut niin paljon urheiluvammoja ja työtapaturmia jotka on katkaiseet harjoittelua, joten mitään suuria määriä ei vuodessa ole päässyt koskaan tulemaan.
Olen ollut mm. seitsämän kertaa leikkauksessakin, ja luunmurtumientakia on paketissa oltu useampikin kerta, ja jänteitäkin on parikertaa katkennut.

Juoksukilpailuissa olen viimeisen 10 vuoden jaksolla käynyt 168 kertaa, 98 kisaa Suomessa ja 70 kisaa ulkomailla.
Joskus nuorempana kun kisoja järjestettiin enemmän tuli parhaina vuosina yli 30 kilpailua vuodessa.
Yleensä kisa juostiin lauantaina ja sunnuntaina, ja pari kertaa tuli heti täydenmaratonin jälkeisenä päivänäkin juostua kilpaa.

Ennen ei edes vesihautaan hukkuminen pelottanut, vaan kisa kun kisa kävi kunhan pääsi startaamaan.