Minäkin olin täällä, juoksin 7,5 kilometriä maastossa yhden kaatumisen taktiikalla.
Onnistuin olemaan 70 vuotiaiden sarjan ykkönen vaikka aikaa kuluikin 37:38
Tulokset:
1. Eelis Murto 2. Kevin Sandell 3. Johan Stridsman
1.Eveliina Niemi 2.Sita Kangas 3.Anna Lindgren
Arvontapalkintopöytä kasattiin sitten palkintojen jaon jälkeen, taasen meikäläinen sai odottaa arvonnan loppuun asti, ja vasta lopuksi met huono-onniset saimme mitä oli jäljelle jäänyt.
Eihän se tämäkään reissu kommeluksitta mennyt,
Irrottelin avain nipustani avaimen ettei kaikkia avaimia tarvitse juostessa mukana pitää, ja loput avaimet sitten jätin autoon.
No kotona mukaan otettava avainhan on kotiavain, niinpä se sitten tottumuksesta nytkin taskuun meni, ja auton avaimet sitten sinne autoon lukkojen taakse.
Onneksi aikaisempien kokemusten pohjalta olin vara avaimen tallettanut auton ulkopuolelle, joten eipä nyt katastrovia päässyt syntymään, vaan tilanne vain harmitti, tämmöstä dementia teettää.
Niin se oli muuten vuoden ensimmäinen tolppapaikka.
Kovia ovat kärkinimet olleet miehissä kun aikoja katsoo. Reitti on ilmeisesti samana pysynyt? Kun viimeksi juoksin, niin pettymyksekseni vanha kunnon suo/metsäpalsta oli raivattu pois ja tilalla jonkinlaista metsätietä. Sen jälkeen ei ole enää kiinnostanut lähteä juoksemaan muuten niin mahtavaan tapahtumaan. Väittäisin, että yhteen parhaista mitä vielä järjestetään. J
VastaaPoistaSamoja reittejä on juostu ainakin senjälkeen kun minä siellä ensimmäisen kerran kisailin, oli vuosi 1997 ja olin 49 vuotias, joten se jäi ainoaksi kerraksi kun pitemmän matkan juoksin, seuraavan kerran kun mukana olin juoksinkin jo 50 vuotiaissa ja lyhempää 7,5 kilometrin matkaa.
VastaaPoistaYleensäottaenkin Ruotsalaisten järjestämät kisatapahtumat ovat parempia kun kotoperäiset.
Ennen nuorempana käytiin vähintään 5-6 kisaa kesässä tuolla pohjois Ruotsin alueella, miksikähän nykyisin Suomalaisia juoksunharrastajia tapahtumissa ei juuri näy.
Tapahtumat on ylensä paremmin järjestettyjä, Osanottomaksut pienempiä, joten ylimääräiset bensakulut tulee korvattua, jos pitempi matka kun kotimaan kisoihin, Paremmat palkinnot, myös arvontapalkintoja.
Olen ihan oikeassa, vaikken nykytilasta Suomessa paljon tiedäkään mihin suuntaan on menty kun en ole itse kisoja juossut. Varmaan juoksun harrastajia, tosissaan harrastajia siis, on nykyään yhä harvemmassa ja osa heistäkin tähtää ihan väärille matkoille. Eräs naisjuoksija ainakin lienee paljon potentiaalisempi puolimaratonilla/maratonilla kuin ratamatkoilla. Maantiellä ei tarvitse lopukirikykyä, mutta sitäkin enemmän vauhtikestävyyttä. Ehkä huipulla tilanne muuttuu, mutta Suomessa maratonilla ei tarvitse olla kova kympinjuoksija radalla, vaan riittää että on jonkinlainen vauhtikestävyyspohja. J
VastaaPoistaMaratonit juostaan kestävyydellä ja kyvylla pitää vauhti pitkään ihan vauhtikestävyyden ylärajoilla, ja se vauhtikestävyysraja on oltava korkealla jos aikoo kansainvälisillä maratoneilla pärjätä.
VastaaPoistaSuomessa tänävuonakin vasta kaksi on alittanut kahden ja puolentunin rajan maratonilla, mihin me ollaan menossa.
Se on tosi ettei ilman loppukirikykyä nykypäivänä ratajuoksuissa ole mitään mahdollisuuksia kansainvälisellä tasolla, kotimaassa kun taso on huono eikä niitä huippujuoksijoita juurikaan ole, voi kyllä karata ryhmästä jo hyvissä ajoin ennen maalia, mutta tasokkaissa kilpailuissa joku seuraa aina mukana, ja menee lopussa ohi, jos kirikykyä ei ole.