Wiinin maratonilla Etiobian Derara Hurisa oli jatkanut jalkojaan 5 senttimetrillä Adizero Prime x kengillä.
Ilmeisestihän niissä oli hyvä pomppu, koska niihin turvautui, mutta hylky tuli, kisan voitto ja rahat jäivät tälläkertaa vain haaveeksi.
Neljänsentin puujaloillahan juoksu nykyään olisi sallittu.
Ajatelkaappa, kisakengän pohjat ovat nykyään tikkuaskin korkuisia.
 |
| 2000 luvun alkupuolen kuvassa valmistaudumme Torreviejan puolikaan juoksuun. |
Lyhytjalkainen vääräsäärinen karjapaimen, toinen oikealta olen minä.
Tollaisille voisi vaikka vähän koivenjatkoa hyväksyäkkin.
Ite olen katellut kenkää jossa olisi hirveen hyvä vaimennus, ilman minkäänlaista palauttavaa potkua.
Yhtä mallia olen katellutkin, yhtenevää kengällä on näille nykyajan menotossuille se että, on paksu pohja, kallis hinta, pieni kilometrikestävyys, saatavilla vain tilaamalla ulkomailta.
Eroavaisuus on siinä, ei ole hiilikuitulevyjä, ja kenkä palautuu vasta juoksun lentovaiheesa uuteen iskuun.
Miksi tämmöstä:
Katkenneiden ja luutumattomien kylkiluiden vuoksi juoksu on mahdotonta.
Olen suunnitellut että jos kyljen teippaisi ristikkäisellä teippauksella ja hommaisi jonkinlaisen korsetin tukemaan, ja ne huippupehmeät kengät, pystyisiköhän sen jäähyväislenkin suorittamaan?
Vähimmäisvaatimuksena pitäisin 10 kilometriä.
No eikö niitä kylkiluita voisi korjata?
Kyllä varmaan, aika ison leikkauksen kuuleman vaatisi, suoritetaisiin Oulussa.
Mutta katsotaanko näin vanhaa joutoukkoa enää kunnostamisen arvoiseksi.
Vaikuttaa vähän että ei, ja on itsestänikin tullut jo vähän epäileväinen kannataako.
Näiden kolaritutkimusten yhdeydessä on paljastunut lisähaitta, hermoston rappeumasairaus.
Tarkemmin määrittelemätön se vielä on, kutsutaan nyt sitä vaikka, sekatyyppiseksi sensoripainotteiseksi polyneuropatiaksi.
Tulipahan sekin nyt sanottua, että tämmöstä ilmenee vanhetessa ja autojenkanssa törmäillessä.
Ulkona sataa räntää, mielialaan sopiva sää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti