Ruska parantelee jo värejään Rovaniemellä, mutta ei paista aurinko joka värit kultaisi.
Sumu ja sadekin kyllä kuvattavia aiheita on, mutta värit tulevat auringonvalosta.
Kävin katsastamassa syntymäkotini, kumpikin meistä on ränsistymisen loppuhuipentumassa, saa nähdä kumman jalat pettää aikaisemmin.
Väri oli kaikonnut talonpinnasta, välikatto tippunut alas, mutta muuri vielä urheasti pystyssä oli.
Runkausjoenrantakin tuli talommekohdilta tarkastettua.
Tuollakohdin on erittäin vaatimaton uintitaito tullut hankittua, ja joenvarsia on poikasena kalastuksenmerkeissä tullut talsittua vaikka kuinka ja paljon.
Käynti syntymäkodin maisemissa oli varmaan meikäläiselle viimeinen.
Lapsuuden koti on muistoja mieleentuova paikka, mutta kaikki met häviäämme taistelun aikaa vastaan, niin talot kun ihmisetkin.
Luontokohteena tähän tunnistamaton lintu.
Olisko ruosterääkkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti