Koeeläimen elämää.
Olen päättänyt aloittaa eläinkokeet peuralla.
Tarkoitus olisi saada selvyys onnistuisiko se juoksulenkin
tekeminen, (edes yhden) ilman kylkiluiden luudutusleikkausta.
Tarkoituksena on kokeilla kyljen teippauksia, eri
kipu/särkylääke yhdistelmiä ym.
Samoin on tarkoitus kokeilla, pystyykö tuolla kädellä
pyöräilemään, jos nyt yleensäkään uskaltaa enää pyöränselkään nousta.
Pitäisi vain löytää paikka johon autojen olisi mahdottomuus
päästä.
🏃🚶🚴🚶🚴🚴🏃🏃🏃🚶🚴🚴🚶🚴🚴🏃🏃
No se ensiyritys päättyi viiteen 50-60 metrin mittaiseen juoksuyritykseen.
Pyöräily meni vähän paremmin tunnustelin pyörälläajoa 3 kilometrin verran, mutta lähinnä yhdellä kädellä ohjaustangosta pitäen.
Mutta säidenpuolesta pyöräilykausi on muutenkin loppumassa, ainakin jos ei voi kunnolla ohjaustankoon tarttua.
Ehkä kokeilen jokupäivä sauvakävelyä käden liikkumisharjoituksena, kestääkö sitä.
Sorsilla näytti uinti kulkevan ihan hyvin.
Kyl ne lenkit siitä pitenee ja testitulokset paranee ku vaan sopivat myrkyt löytyy...se vehnäjauhonnäkönen on kuulemma hyvä ja sitte se amhvitamiini vitamiineista paras. T.uuno
VastaaPoistaAika vahvoja aineita minulla on saatavilla, tajunnan vaimentamiseksi.
VastaaPoistaTänään 7,7 km sauvakävelyn suoritin!!
Oli elämäni toinen sauvakävely, eka oli muutama kilometri koemielessä joskus aikanaan kun kävelysauvat arvonnassa Kivijärvi Loppetista voitin.
sauvakävely on hyvää rupalle olen itse kävellyt 360km viimevuonna.
PoistaEile koki Karppakin kovia. Metsänperkuuhommissa astuin mehiläispesän päälle. Sahatessa tunsin kun yhtääkkia alkoi rintaa polttelee ja tararaivossa kirveli. Raotin raivuusahan kypärän visiiriä ja näin seisovan mehiläispesän päällä. Housujen lahkeissa oli sellaiset 29-30 pörriäistä ja 5-6 olikin päässyt ihan iholle asti. On muuten aika tumakkaa ainetta tuo ampiaisen myrkky. Onneksi ilman lämpötila oli 6-8 asteen paikkeella. Muutoin voisi olla etten olisi tässä enään valittamassa.
VastaaPoistaHeh Tuttua hommaa meikäläisellä penikkana, aina piti olla ampiaspesiä kepillä söhimässä, samoin maassa olevia mehiläispesät, ne kiinnosti koiraani ja minua yhtäpaljon, ja aina saatiin kumpikin paeta paikalta.
VastaaPoistaMonesti naama turvoksissa seuraavat päivät sai kulkea.
Tyhmästä päästä saa kärsiä koko ruumis.
Ja mikä perkele se pani homman aina uusimaan vaikka lopputuloksen tiesi.
Vai oliko se jo silloin maratoonarille tyypillistä peräänantamatomuutta, viimiseen asti on yritettävä vaikka huono tulos on selviö.
Heh...elämä kurittaa. Hyvä että ei huonommin Karpallekkaa käynny. Allergiselle jo pistosta saattaa henki lähtee ja muiltaki jos sopivaan paikkaan tuikkaa..tsempit sinne!
VastaaPoista