Kohden piteneviä päiviä.

Päivä alkaa olla lyhimmillään.

Muutama kilomeri pohjoisensuuntaan napapiirille, siellä ei tänään päivää enää ole.

Mutta siitä se sitten lähtee homma etenemään.

Tammikuun viimeinen päivä, ja Rovaniemelläkin päivä on jo elukkapitkä, yli kuusituntia.

***

Näin joulunaikaan kustantaisi viikko Rovaniemellä, hotelli + lennot Helsingistä edestakaisin n. kymppitonnin.😟

Trivagolla katselin hintoja, tosin hotellin joutuisi vaihtamaan useastikin viikonaikana, on näet täyttä.

Sillä hinnalla kirkkaasti elelee yli puolivuotta Torressa matkoineen.😎

Ei ymmärrä kuka ja miksi haluaa tänne???

No minulla ymmärryksen kanssa on vaikeuksia monessa muussakin asiassa.

***

Tänä aamuna päätin että tuon vanhimman ja heikkotehoisimman kannettavan käyttöjärjestelmä on päivitettävä pois windows xp järjestelmästä.

No se Linux järjestelmähän tuli koneen käyttöjärjestelmäksi, kun siihen ei rahapussia tarvitse raottaa.

Kone on 86 bittisellä järjestelmällä toimiva, joten sekin rajoitti sopivan Linux vaihtoehdon valinnassa.

Itse käyttöjärjestelmän asennus on minulle tuttua puuhaa, olen niitä aikaisemminkin vanhoihin koneisiin asentanut.

Mutta kyllä koko prosessi, käyttöjärjestelmän imurointi, dvd:lle polttaminen ja itse asennus vei aikaa enemmän kun päivässä on pituutta tällä hetkellä.

***

Pimeiden talvipäivien piristykseksi kesäinen kuva RDS:n porukasta, Veteraanien Pohjoissuomen mestaruuskilpailuista Oulun Kaukovainiolta (1993).

Siihenaikaan halukkaita kisoihin lähtijöitä löytyi helposti linja auton lastin verran.

Onko kallonsisällä järjellistä elämää.

Pakkaskelikin lauhtui ihan siedettäväksi, mutta vähät se lohduttaa, kun pimeyden keskellä joutuu aikaansa kuluttamaan.

Joulu lähestyy, meikäläistä tympii, ja sekin niin luonnolleni ottaa, etten koskaan ole päässyt juoksemaan 'kotikaupunkini' pääkallojuoksua.

Päivän kauppareissun päätin tehdä tuonne etäämmällä olevaan Lidliin, että saan päivälle kävelyä yli viisi kilometriä.

No niin se kauppareissu.

Kun pääsin kaupan ovelle huomasin, rahat ei ole mukana.

Per är kele, ei kun kotia ja myöhemmin tein uuden kauppaan menoyrityksen, nyt City markettiin ja rahojen kanssa.

Sitä se dementia teettää, mutta tulihan päivälle kävelyä täysi kymppi.

Paljon tuolla kaupungilla turistia näkyy, eikä juurikaan Suomenkieltä kuulu.

Kyllä sitä ulkomailla esiintyy runsaasti kallonsisäistä vikaa.

Ei kai kukaan täysjärkinen tänne, pimeyteen ja pakkaseen keskelle kaamosta?. 

Maratonkatsaus 2023

Maratonvuosi on ollut maailmanlaajuisesti tarkasteltuna kova.

Varmaan osaltaan on vaikutusta ollut edelleen nopeammiksi kehittyneissä juoksukengissä.

Naisten ME, Tigst Assefa 2:11:53

Miesten ME, Kelvin Kiptum 2:00:35

Näin ne maailmanennätykset nyt kirjoitetaan, ja kovia ne on.

Suomessa naiset vuodenaikana kohensivat SE:tä kahteenkin otteeseen, 

ja kahden eri juoksijan toimesta.

Alisa Vainio 19.2 Sevillassa SE 2:27:26

Camilla Richardson 3.12 Valenciassa SE 2:24:38

Miestenpuolella ei niin hyvin, SE:stä jäätiin 7 minuutin 34 sekunnin päähän.

Panen tähän Suomen harrastemaratoonareiden osalta kaavion, miten siellä on edetty vuosien kuluessa.

Kaavion saa suuremmaksi 'klikkaamalla'.

🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃

Omat päivät ovat kuluneet lähinnä tv:stä urheilua seuraten, ja pikkusen huolestuttaa Suomen hiihto.

Niin ja ampumahiihto.

Ollaankohan fluorittoman voitelun loputtua vähän ongelmissa, vai onko koko hiihtojoukkue vielä hiukan keskenkuntoisia?.

Nuoret yhdistetyn ja mäkihypyn naisurheilijat ovat hiukan parantaneet edellisten talvien tasostaan.

Nyt kakkosaamukahvin hammasta pakottaa, pitänee vetäytyä keittiötä kohden.

On se ihminen sitkeä otus.

Kannattaa katsoa.

Katselin areenasta ohjelman "Invisible Demons" tuhon merkit.

Ei voi käsittää kuinka ihminen voi elää tuommoisessa paikassa, ja säilyä vielä hengissäkin, ainakin vähänaikaa.

 

Ikävää aikaa tämä pohjoisen Suomen päivätön päivä, mutta sellaista on Intiassakin.

Ei hyvältä näytä.

Itellä kun ei näköä juurikaan ole, eikä tällaista infrapunavalon näkökykyäkään, 

joka poroilla on, on se kumma vaikka sukulaisiahan me.

Joulun kukka sinnittelee vielä hengissä, vaikka valoa sekin varmaan kaipaisi.

Vaihtoehtoja elämässä.

 

Illalla syödään loimulohta, tai sitten käristemakkaraa.

Ainahan ihminen voi valintoihinsakin vaikuttaa, ei tosin kovin paljon, jos on syntynyt neljäkynnenluvulla Lapin syrjäiselle maaseudulle.

Ei toki voi valittaa omaa osaansa, oli yleinen toteamus kun vierailin aikanaan Kunta Kinten vankilasaarella Gambiassa.

Saarelle kerättiin Amerikkaan vietäviä orjia.

No yhden valinnan elämässäni olen tehnyt jota en koskaan ole katunut, kestävyysjuoksun ja ihan kilpailumielessäkin, tosin vain kyläkisatasoilla.

Tässä kuvassa kilpailuaamun aamupala Tunisiassa 1988

Eli tässä olen vielä 39 vuotta nuori, ja valmiina juoksemaan puolimaratonin ennätykseni (1:09:14),

 jota varmuudenvuoksi myöhemmin parikin kertaa sivusin.

Kisareissu oli kaikin puolin erikoinen, varustekassiani ei löydetty säilytyksestä, ja niinpä matkustelin bussilla pimeässä illassa kohden kotikaupunkiani, palkinnoksi saadussa parinumeroa liianisossa nahkatakissa ja urheilushortseissa, vähän hävetti.

Pelastukseni oli että rahat ja passi oli juostessa mukana vyötäröllä olevassa pussukassa.

No maailmalla tapahtuu, kokemuksia on tullut myöhemminkin.

Vaikka olen jo ikäloppu, vieläkin juokseminen ja kilpaileminen kiinnostaisi.

Tässä RDS:n juoksuporukkaa Torniojokilaakson ympärijuoksussa 1997

Suurin osa porukasta vielä elossa on, ja moni hyvässä hapessakin, mutta ei kisojen starttiviivoilla enää näy.

Aika tekee tehtävänsä, ja juoksemista estäviä vaivoja ilmaantuu vähän jokaiselle.

Itse ajattelen, jos sairaudet sallii, ja nuo remppaleikkaukset auttaa, niin kyllä minä ensikesänäkin...

No saahan sitä ajatella...

Elämä on, mutta ei laiffii.

Vanhana voi vain harmitella sitä mitä ei tehnyt nuoruudessaan, kun se olisi ollut vielä mahdollista.

Elämä on menetettyjä mahdollisuuksia.

Nyt kun omaliikunta on tv:n tuijottelun lisäksi olohuoneen ja keittiön välistä kävelyä, tuntuu aika ähkyltä tuo olo.

Eilinen meni ampumahiihtojen ja ist.tv:n SM nyrkkeilylähetyksiä katellen.

Tälle päivälle ski classcik hiihtoa, ampumahiihtoa ja ennen kaikkea EM-maastojuoksu kuuluu päivän urheilu ohjelmiini.

Huomiseen omaan liikuntaani kuuluu kävely letkunpoistoon.

Vanhetessa nuo liikkumisen rajoituksetkin lisääntyy.

Tästä yleistä vanhenemisen biologiaa, jolle kukaan meistä ei voi mitään, korkeintaan voi yrittää hidastaa etenemistä.

Eläimetkin on kiinnostuneet urheilusta.

Norjassa lenkinjälkeen kun pysähtyi jostain aina ilmaantui vuohia ja lampaita tervehtimään.

Taka ajatuksiakin niillä taisi olla, hikisestä ihonpinnasta suolan nuoleminen.

Vaikka tykkää ne muutenkin jututtaa ihmisiä.

Intiassa vesipuhvelit oli kyllä jänniä, kävellen kun kulki ohi ne ei välittäneet yhtään, mutta kun juoksi, silloin ne hölkkäsivät katsomaan outoa ihmettä.

Kulkukoirista voisin vaikka kirjoittaa paksun kirjan, ne on aina minut adoptoineet laumaansa, ja usein juoksulenkeille lähteneet mukaan.

Olenkin aina sanonut kyllä rakki rakin tuntee.

Ja eihän parempaa lenkkiseuraa olekaan kun vierellä hölkäävä koira.

Elämä edessä.

Ei siis nyt, mutta tässä kuvassa.

Tässä alle kolmekymppisenä Thames joen maisemissa, silloin oli vielä tukkaa päässä, ja uskoa että elämä on kiva asia.

Silloin ei kännyköistä eikä internetistä ollut tietoakaan, kartasta näki suunnan minne suunnistaa, ja ihan ilman lasejakin.

Toisin on nyt.

Evoluutiohan muokkaa ihmistä tarkoituksenmukaiseksi.

Sadoissa ja tuhansissa vuosissa olemme muuttuneet ulkoisilta olemuksiltamme kulloinkin tarvittavaan suuntaan.

Tulevaisuudessa ihmisen peukalot ja etusormet ovat vain teräviä piikkejä, jotta niillä voi kännykän kosketusnäyttöjä hyvin tökkiä.

Minussa evoluution vaatimat muutokset ovat tulleet näkyviin jo muutamassa vuodessa.

Muutos näkyy jo vasemmankäden etusormessa, vaikka yritän puhelimenkäyttöä karttaa kun ruttoa.

Tai sitten se on tuon käden hermovamman syytä, joka tuli autoilijan ajaessa päälleni suojatiellä, reilu parivuotta sitten.