Kyllä jotakin rotia pitäisi saada.

Kyllä jotakin rotia tuohon nykyiseen Suomen hallitukseen ja presitenttiinkin pitäisi saada.

Tänäkin aamuna heräsin jo ennen neljää, ei semmoista ollut Kekkosen aikana.
Kekkosen aikana ja viellä Koivistonkin aikana askel oli kevyttä, uni maittoi, hampaat ja tukka oli päässä eikä paljon mikään muukaan vaivannut.
Mutta entäs nyt, muisti pätkii, ilman laseja ei näe juurikaan mitään, juoksu on pelkkää köpöttelyä, pumppu reistaa, hampaat on tippuneet ja kalju kasvaa, eikä muutenkaan mene hyvin.
Näin on nyky hallitukset ja presitentit tunnollista veronmaksajaa kohdelleet..
*Perkele*
Nyky valtaapitävät ovat olevinaan tärkeitäkin henkilöitä, paska joukkoa kaikki.
Ennen kun Kekkonen ja Karjalainen kävivät Moskovassa ottamassa votkaa Neuvostoliiton vallanpitäjien kanssa, niin johan meni taas laivaa ja 20 vuotta muodista jälkeenjäänyttä vaatetavaraa kaupaksi hyvään hintaan, niin paljon kun vain tehdä kerettiin.
Eihän nämä nykyset paskantärkeät politikot pysty edes votkaa ottamaan senvertaa että olisivat uskottavia maailmalla.
*Perkele* .. Markka takaisin, ja markan arvoksi 6 eurosenttiä, johan olisi taasen miljonäärejä Suomessa aivan erilailla.

Hommaisivat edes auringonpaistetta sinne Suomeen.
Pitäsköhän minun alkaa politikoksi... Ko ei tuo juoksukaan kulje.

No siitä huolimatta huomen illalla menen Crevilenteen juoksemaan 10 kilometrin uudenvuoden kisan.
Reitti kisassa on jatkuvaa nousua tai laskua, ja mutkia on ihan omiksi tarpeiksi.
Sarjojahan kisassa ei meille vanhemmille tossunkuluttajille ole ollenkaan, viimevuonnakin vanhimman sarjan voittaja veti reitin 33.03
Reittiennätys on jotenkin kästtämättömän kova 29.06 Sium Kifiomin nimissä.
Mukana on ollut vuosien saatossa nimimiehiä tosipitkä lista,
mm: Kidane Tadese, Jose Blanco, Rayes Estevez, Julie Rey, Martin Fiz, Abel Anton, ym. ym: pitkä lista tuttuja juoksijanimiä.

Mutta mahtuupa mukaan yksi Suomalaisvoittajakin, Ulla Tuimala voitti naisten sarjan vuona 2004, tuolloin matkana oli vielä 7600 metriä.

Pidin pyöräilypäivän.

Tänään oli vissiin tuulen suunta muuttunut, ei tuuli niin kova ollut mutta selvästi viileämpi kun aikaisemmin.  Tv:ssä 'Sylvi' huomiselle päivälle ennusti täysin aurinkoista, mutta vain + 11 astetta lämmintä.?.
Onkohan se Uuno pannut etukäteen tänne tulemaan kylmempiä ilmoja, ettei kovin hikiä pukkaa.  Uunollahan on tänään pakkaslomilta paluu, tänne Torreviejaan.

Tänään pidin pyöräilypäivän, enkä juoksulenkille lenkkitossuja vienyt ollenkaan.

Ajelin tuota kanavanvartta etelän suuntaan, ja sitten enemmän tuota merenrannikkoa takaisinpäin.

Aikaa tuohon reilun 67 kilometrin kierrokseen meni kolme tuntia ja kolmevarttia, Eli sellaista lepposaa vauhtia.
Hyvä maisemankatseluväline se tuo uunon pyörä on.

No aina välissä piti muutama kuvakin pysähtyä ottamaan, kun kaikenlaista mielenkiintoistahan reissussa näkee.


Ja välillä oli hyvä tarkastaa kartast, missä on menossa.

   Paikallisia lenkkeilijöitä, jossain Torre de la Horadaden paikkeilla.

Voi ne paikat näinkin ilmaista, jossain matkalla liikenneympyrässä oli tällainen pää.

On se Espanjan talvi mukava.

Kun olen ahkerasti päivitellyt tekemisiäni täällä Torreviejassa, jatketaan samaan malliin vaikka en juuri mitään ole tehnytkään.
Aamulla odottelin aurinkon nousemista ja sitä että ilma vähän lämpenee, 
että uskaltautuu lenkille lyhyissä urheilutamineissa.
Tänään oli ohjelmassani tuon suolajärven kierto.

Vaikka tänään olikin vähän tuulisempi päivä ei se tuolla appelsiinitarhojen ja mäntymetsän keskellä tuntunut,
Vaan aurinko lämmitti mukavasti paidanselkämystä.
Noilla kohdilla jossa tuo 15 kilometrin väliaika merkki, tai siitä eteenpäin, oli polku kasvanut melkeen umpeen.
Joskus 2004-2010 siinä oli vielä ihan juostaavaa polkua, mutta viimevuosina olen tuon osuuden suosiolla kiertänyt tietäpitkin, jos olen järven käynyt kiertämässä.
Mutta nyt päätin katsoa vieläkö siitä läpi pääsee, piti tosiaan välillä jo kävelläkkin pari kolmesataa metriä.
Mutta joskus miehen on tehtävä mitä miehen on tehtävä, kun kerran siitä päätin mennä niin menin kanssa.
Mutta tosiaan siinnä sellainen parin kilometrin pätkä kannattaa juosta tietä pitkin.

Iltapäiväauringossa oli vielä kiva ruokailla parvekkeella.
Muuten olen vain olla pällistellyt, niinkuin lomallaolijan tuleekin.

Aurinkoiset kelit senkun jatkuvat.

Tänään viettelin sellaista aktiivista lepopäivää, täytyy noita vanhoja jalkoja väliin lepuuttaa ettei vain mistään ala kolottaan.

Ajankuluksi ajelin tuollaisen pyörälenkin, välillä kävin Decatlonissa ostamassa urheiluhousut, ja tuolla San Miguelin kaupungissa baarin ulkoterassilla nautin kupin kahvia.
Sellaista rauhallista ajelua, ajoaika 2 tuntia 55 minuttia, matkaa hiukan yli 56 kilometriä.

Useammat parvekekahvit on tänäkin päivänä nautittu.
Ja juuri söin paistettua lohta ja perunoita.
Kun päivät ovat tällaisia, mitäpä sitä jätkäpoika osaa muuta kaivatakkaan.

Niitä elämän parhaita päiviä.

Elämän parhaita hetkiä on kun vain on, eikä tee mitään.

Tänään tuntui siltä että ihmisen elämä ehkei sittenkään ole vain rangaistus.

Aamupäivästä juoksentelin hitaan lenkin, käyden Guardamarin kohdalla kääntymässä. Pituutta lenkille tuli 22 kilometriä, keittelin teet, kyllä tuore patonki juustoviipaleilla osasikin olla hyvää.

Sitten lähdinkin rantakadulle käveleksimään ja katselemaan ihmisvirtaa joka lipui katua edestakaisin.
Jossain vaiheessa menin rantakivikkoon vain istuskelemaan ja katselemaan meren välkehdintää auringon valossa, ja kuuntelemaan laineiden liplatusta.
Istuskelin ja makailin siinä varmaan monta tuntia, auringon lämmittäissä mukavasti.
Välillä tuli jo tunne, ettei se ihmisen elämä olekkaan kokoajan vain kurjuutta ja raskasta raadantaa, vaan on siinä hyvätkin hetket.

Siltä reissulta kotiuduttuaani kävin vielä juoksemassa 8 kilometrin reippaan lenkin.
Nyt laittelen hiukan syötävää, hyvän viinin kera.
Voin sanoa että tänä päivänä olin melkein tyytyväinen elämääni... 
Ja se on paljon se..

Vuoden viimeiset kisat lähestyvät.

Vuotta 2014 on jäljellä enää viikon verran, on aika tarkastella vuoden kisailut.
Kilpailuja tulee 21 kappaletta, kun vuoden viimeisenä iltana vielä Crevilentessä starttaan kympille.
Aika hyvin kilpaurheilun lopettaneelle hemmolle.

Täytyy todeta ettei minulla ole urheilun vaatimaa luonteenlujuutta.
Vuoden 2012 lopulla päätin lopetta kilpailemisen, kun lääkärini niin suositteli. 
Viimeiseksi kisaksi piti jäädä Huippukymppi Syötteellä.

No niin 2013 Suomessa hölkkäilin vain neljä kisaa, jossa vain yhdessä juoksu meni ihan täysillä yrittämiseksi, Espanjassa hölkkäilin kyllä useitakin tapahtumia, ja muutamia ihan parastani yrittäen.

Tämä vuosihan onkin sitten ollut paluu ihan kilpajuoksijaksi.
Vain muutamassa kisassa olon tunnuttua huonommalta, olen hölkkäillyt, 
mutta niissäkin se juoksu on jossain vaiheessa ryöstäytynyt sijoitusten tavoitteluksi.

Että se siitä kisailun lopettamisesta, ko ei pysty se on vain niin mukavaa.

Näin joulunpyhien ratoksi panen tähän mielenkiintoisen linkin.
Listalta löytyy nimiä joiden en muistanutkaan kuuluvan puolentunnin alittajien kerhoon.

Oma aamun lenkkini käynnistyi kävellen La Matan rantaan, josta juosten suolajärven luontopolulle ja radanpohjan kautta urheilukentän ohi kotia, 
19 kilometriä tuli juostuksi matkaksi, joka saakin jäädä päivän ainoaksi lenkiksi.

Se on sitten joulu.

Se on sitten jouluaatto,
Hyvää ja rauhallista joulua, kaikille blokini lukijoille.

Omaan jouluaattooni on usein kuulunut pitempi lenkki, niin kun useilla muillakin kestävyysjuoksun harrastajilla.
Saa nähdä miten tänä jouluna, lähdenkö juoksemaan, vai käynkö pyörälenkin.
Viimejouluna pyöräilin lenkin tuolla Pedrera järvellä, kunhan aamu tästä valkenee pitää katsella mikä on sää, ja tehdä suunitelma päivän vietolle.

Kerronpa sitten omat ajatukseni joulusta.
Lapsenahan tietysti joulu oli odotettu juhla, siihen aikaan ei elämä Suomessa ollut sillälailla yltäkylläistä, mitään leluja ym.sellaista ei juurikaan muulloin saanut. Eikä liioin karkit ja hedelmät olleet jokapäiväistä herkkua.

Sitten työelämässäni, silloin kun tein metallialan töitä, olin jouluisin aina töissä tehden 12-20 tunnin mittaisia päiviä, tehdaiten jouluremonteissa.
Myöhemmin olen sitten pyrkinyt olemaan joulunajan matkoilla poissa Suomen jouluhälinästä.

Suomessa kun joulun viettäminen on tehty ihmisille pakolliseksi.
Kaikki on suljettuna joulun aikaan, kaupat, ravintolat, urheiluhallit, kuntosalit ym. Enää puuttuu vain se että polisilla olisi oikeus ampua ulkonaliikkujat.
Radio ja televisio pakkosyöttävät kaikilta kanavilta jouluohjelmia ja joulumusiikkia. Ihmiset ovat varanneet kolmeksi päiväksi niin paljon ruokaa, ja sellaista ruokaa jota eivät normaalisti syö, että sitä ruokaa pakkosyödään vielä viikko kaks joulun jälkeenkin.
Tosiasiahan myös on että polisien kotihälyytysten määrä on suurin juuri joulun aikaan, myöskin turvakotien paikat ovat ääriään myöten täynnä joulun aikaan. Hermostunut nykyihminen ei kestä useamman päivän liian tiivistä yhteiseloa.

No niin tämä oli vain minun näkemykseni, kyllähän joulu on monille hyvä rauhoittumisen aikakin arjen kiireistä.
Nyt keittelen viellä toiset tai joko ne on kolmannet aamukahvit ja teen suunnitelman tuosta ulkoilusta 
Eikun rauhallista joulunaikaa kaikille.
*********************************
Jatkampa tätä juttua siltä osin mihin tuon lenkkini osalta päädyin.

Aamun auringon nousun lähestyessä lähdin juoksulenkille tuone La Matan rannan suuntaan.
Juoksin 22 kilometrin edestakaisen lenkin katsellen kaunista auringon nousua, upeaa rantahietikkoa.

Juoksulenkin jälkeen kotona vaatteiden vaihto ja kiehautin kahvit, jonka jälkeen lenkki jatkui pyöräilyn merkeissä.
Pyöräilylenkki suuntautui tuon Petrera järven ympäri, matkaa garminiini pyörälenkistä kertyi 54 kilometrin verran. 

Kyllähän jouluaaton vietto kauniissa aurinkopaisteessa aina kaamosolot voittaa.
Itseäni alkaa kohta huolestuttamaan kun nämä päivät vyöryvät niin nopeasti eteenpäin, ja se tietää sitä että pakkasiin lähtö lähenee.
Olenkin katellut näkyisikö Kaikkosta missään, 
kunnes hoksasin etteihän minulle kukaan sairaslomasta mitään maksa.

        Tässä pyöräily lenkkini.

         Hetki ennen kun aurinko nousi taivaanranta oli aika punainen.

                  Askel oli kevyttä kauniissa auringon nousussa.

 
           Juoksualusta oli tämän näköistä.

                        Järvinäkymää.

     Takana näkyvät Orihuelan vuoret.

Oli aika syödä eväs banaani, on sitä syöty banania pahemmissakin maisemissa.