Menihän taas pulunnussimiseksi.

Menihän taas pulun-nussimiseksi kaikki suunnitelmat.

Piti startata tänään Kiiminki maratonilla puolikkaalle.

Toisin kävi, myöhästyin junasta.

En ymmärrä miten olen katsonut kelloa, vai onko se näkökyvyn harhanäkyjäni ollut.

Piti olla aikaa vaikka kuinka hitaasti käveleskellä 5:15 lähtevään junaan, mutta kun saavuin juna asemalle juna oli jo lähtenyt.

 (Tähän väliin tulee, P kele S tana H vetti, ja kaikki muutkin voimasanat)

No tulipahan kannatettua osanottomaksulla kisajärjestäjää, ja VR:ää junalipunhinnalla.

Tästä sitten kohden uusia pettymyksiä.

Pitkä perjantai.

 

Tänään vietän pitkääperjantaita liemiruokia nautiskellen.

Minulla oli hammaslääkäriaika, revittiin tuo katkennut hammas pois.

Sain ohjeeksi nauttia vain kylmiä ruokia ja juomia, jäätelön kerrottiin olevan hyvä valinta.

No sehän sopii minulle, mutta ohje jos kahvia haluaa juoda, niin vain kylmänä.

Eihän kylmää kahvia juo pirukaan, tulee päivästä pitkä, ilman kahvia.

Tuo näön vievä silmäsairaus on koko vartalossa kipuileva vaiva.

Siinä vain muutama kaatumisen takia saatu ruhje, on myös ranteet olleet paketissa, kämmenet on vähän väliä auki, ym. kolhuja ja vahinkoja syystä etten näe.

Toisinaan tuntuu aamulla, nousenko ollenkaan ylös tänään, jotain kuitenkin tänäänkin sattuu.

Ajatus on kuitenkin huomenna olla Jäälissä juoksun lähtöviivalla, vaikka edellisen viikon vahinkoja korjaillaan vielä ensiviikollakin, mutta syöhän sitä liemiruokaa hampaatonkin.

Väsyneenä uuteen päivään.

Vähän väsyneentuntuinen olo, ei tullut viimeyönä nukuttua kun vajaa tunti. 

Vaivaa ajatukset tulevasta, ja nykypäivästä.

Noissa viimeisissä blogipäivityksissä olen purkanut ajatusmaailmaani tulevista juoksun osalta, olen toki aikaisemminkin blogissani selvitellyt juoksemiseni ideologiaa.

Esim: tässä kirjoituksessa:

MM-maastojuoksu 2009

MM-maastojen jälkeen oli aika kertailla kisan kulkua. Veteraaniurheilussa tunnelmia kisasta vaihdetaan, vaikka yhteistä kieltäkään ei olisi. 

Eilen minulla oli taasen sairaalapäivä, kävin magneettikuvauksissa.

Syyskuunpuolella otetaan taasen 12 kappaletta näytepaloja, joten se Oulun juoksu jonka juoksemisen olin vielä tavoitteeksi asettanut, käy aika epävarmaksi, on erin mittaisia ja asteisia ongelmia tupannut olemaan toimenpiteestä.

Tänään pitäisi käydä sopimassa hammaslääkärin ja proteesipajan kanssa aikatauluista tuon edellisen kisareissun jälkimainingeista.

Lasketaankohan, proteesin särkymistä urheiluvammaksi?..

Hoh hoijaa.....😩🏃

Lappilaisia urheilijoita renikat kaulassa.

 

Lappilaisia aikuisurheilijoita SM-kisamatkalla Tampereella.

No on siihen joukkoon päässyt hivuttautumaan viekkaudella ja vääryydellä yksi ei Lappilaisurheilijakin.

Meikäläinen kun edustaa Oululais urheiluseuraa enhän Lappilaisurheilijaksi kirjaudu.

Mutta pääsin hivuttautumaan ihan toisten huomaamatta porukan kuvaan, kun puhun voimakkaasti H kirjainta käyttäen Lapin, tai siis Tervolan murretta käyttäen, eivät huomanneet.

Naisilla kullanväristä renikkaa kaulassa, meillä ukkeleilla hopeista.

Kympin kisan reitille oli kyllä saatu aikapaljon mutkiakin ja olihan siinä vajaa kilometri hiekkatietäkin, nousumetrjä kisajuoksussa tuli n.40 metriä.

Oma kisanihan meni lenkkeilyksi pumppuongelmien vuoksi, mutta muu Lappilaisurheilijoiden porukka juoksi ihan hyvin omille kuntotasoilleen.

Meikäläisen kisareissu oli sen verran vastuksia täynnä että kyllä siinä ainakin kuukausi menee että kaikki vahingot saa korjattua, ja iso tukku rahaa, mutta kiva oli käydä kisareissulla, näkihän siellä monia vuosien ja vuosikymmenten takaisia kisatuttaviakin.

Oikeestaan mikään muu ei niin täydellisesti mennyt kisareissullani, kun se että tytöt heittivät autollaan meikäläisen rautatieasemalle kisojen päätyttyä.

Arvelivat varmaan että ei tuosta sokeasta tiedä mihin päin lähtevään linja autoon se nousee, ja päätyykö rautatieasemalle vai jonnekin takahikiälle, tai muualle.

Suuret kiitokset kyytistä, ja koko kisaporukalle hauskasta seurasta.

Elämä on, sisäruokintaanko.

SM-maantiejuoksu Tampere.

Sakari Taskila, minä, Matti Tennilä.

 Ei tuon keskimmäistä ukkelin näköistä pitäisi enää  päästää kotioven ulkopuolelle, sokea mikä sokea.

Selvisin melkein kaksivuorokautta kestäneen kisareissun kaatumatta.

Juna-asemalta yöllä kotiin kävellessäni oli jo 200 metrin päässä kotia, silloin rysähti.

Katuvalot olivat pimeänä, ja sellainen sähköpotkulauta oli jätetty kumolleen puoleksi pyörätielle, siihen minä tietysti kaaduin.

Onneksi päällä oli paksut varkut ja villahansikkaat, joten vain pienillä ruhjeilla selvisin.

Mutta hampaat eivät selvinneet.

Huulikin on hieman turvoksissa, johonkin se naamakin on osunut.

Vasta reilu viikko sitten tekarit korjautin.

Että silleen, se on sitten uudet tekaritkin merkattava juoksun kustannuksiin.

Ei se jäänyt reissun ainoaksi vahingoksi, hukkasin myös junamatkalla pussukan jossa oli pari laturia, kolme latausjohtoa, kynsisakset, Sykevyö, ym, ym pientä kisareissulle varaamaani tarviketta.

Semmoista on sokean elämä.

Itse Lappilaisurheilijoiden ja omaan juoksuun palaan myöhemmin, tähän vai toteamus miksi juoksuni meni niin kuin meni.

Sydämen rytmihäiriön löi päälle heti 200 metrin juoksun jälkeen.

Kisan kiersin lenkkivauhdeilla läpi kun kun kerran kisareissulle olin lähtenyt, 

aikani oli noin viisi ja puoliminuuttia huonompi kun Kempeleen hellekisassa (46:45).

Se oli jo toinen perättäinen kilpailu jossa sydän protestoi, Metalli Cupissa viidellätonnilla jouduin keskeyttämään 400 m. jälkeen.

En nyt päässyt katsomaan minkälaista sykekäyrää Garmin kisassa oli piirtänyt, kun se kellon johtokin meni siinä pussukassa.

Veteraani urheilun mitalit olivat taasen muuttuneet siitä kun viimeksi olen SM- kisassa mukana ollut 14 vuotta sitten.

Minusta tuo ensimmäinen versio (soihtumies) on tyylikkäin.

Neljää eri versiota on veteraanikisoissa minun juoksuakanani jaettu.

Ensimmäisen kerran olen veteraanien SM-kilpailuihin osallistunut 1985

Kyseessä oli maantiejuoksu, kisa juostiin Suur Tampere juoksun yhteydessä 26 kilometrin matkalla.

Olin silloin 36 vuoden ikäinen ja sarjani voitin, ajallani 1:30:50 

Siitä on nyt vierähtänyt jo 40 vuotta.

Siksi olin nyt mukana tässä kisassa, sillä siellä missä eka veteraanien SM-kisa on juostu, siellä se on myös päätettävä.

Siksi olen myös ilmoittautunut veteraanien EM-kisaan Jyväskylään.

Ensimmäisen maratonini juoksin Jyväskyläläisenä Rovaniemellä 1977.

Niinpä viimeiseen maratonin kisastarttiin on mentävä Rovaniemeläisenä Jyväskylään.

Eikö sen pidä niin mennä...

Viimeisestä juoksemastani maratonista on 14 vuotta, ja menen kisaan vain startatakseni maratonille.

Olen antanut itselleni luvan että saan keskeyttää juoksuni ihan milloin vain, kisaan starttaaminen on se pääasia.

Eihän monikaan ymmärrä näitä minun omituisia ajatuksiani, siksi blogini nimikin on Ihmehiipparin omituiset jutut.

Niin minähän lopetan kilpaurheilun, ja harjoittelun tähän syksyyn, ja siirryn pakosta "sauvakävelyn puolelle", kun näkökykyni takia se juoksu on käynyt niin vaikeaksi.

Niin muuten... Oli siellä kisapaikalla niitä hakaneulojakin tarjolla.

Tulokset:

Kustannusten karsintaa.

 

Lueskelin Kunto-Pirkkojen sivuilta maantiejuoksujen SM-kisojen ohjeita.

Tämä meni jo ihan ykkös-sijoille säästäväisyydessä.

Omat hakaneulat mukaan kilpailunumeron kiinnittämiseen!

Tää nyt menee jo huvittavuutena ihan uuteen katekoriaan.

Onhan se nyt ihan järjetöntä, kun kilpailunumero annetaan ja se pitää paitaan kiinnittää, pitäähän silloin myös hakaneulat olla mukana.

Katselin netistä kuinka Kunto-Pirkat lyö rahoiksi tempauksellaan.

Osanottajia kisassa on 166 henkilöä, x 4 = 644 hakaneulaa.

Temusta tilaamalla 750 kappaletta hakaneuloja = 6:15 €

Tampereelta liikkeestä ostettuna 600 hakaneulaa = 10:60 €

Säästö on säästöä... vai onko mukana joku bisnesidea....

No minä olen hakaneularikas, on niin paljon kisapaikalta kotiin hakaneuloja tullut kannettua.

Olenkin suunnitellut jos tällainen meininki alkaa yleistyä, alan matkalaukkuineni kiertämään kisoja, ja neulattomille myymään hakaneulaa euron kappale. 

Hädässä olevahan on valmis maksamaan vähän ylihintaa.

----------

Olihan kova ja kylmä tuuli päivällä kun asioilla kaupungilla pistäydyin.

Kesä meni, nyt on vain etsiskeltävä talvivaatteet esiin.

Matin maastot.

 Tänään kävin seuraamassa Matin maastoja Viirinkylässä.

Juoksijoita oli ennätysmäärä, eteenkin lapsia oli starttaamassa ihan mukava määrä.

Yritinhän minä ottaa muutamia kuviakin, mutta mutta, oli sateinen keli ja vähän valoa tarjolla, meikäläisen silmille se ei oikein riittänyt. niin eipä siitä oikein mitään tullut.

Kameran säädöt oli päin p....., mää en vain näe...

Panin kuitenkin muutaman otoksen tuonne juoksukuviini.

Huomenna varmaan, tai epävarmaan, panen videokuvaakin juoksusta.

Tulokset:

Wanhat markkinat.

Tänään käveleskelin markkina alueen läpi, paistettu lohi tuoksu kyllä hyvältä mutta en syömään pysähtynyt, vielä eilisen leivänsyönnin kalleus hirvitti.

Jos vaikka huomenna tai sunnuntaina sitten.

Aaseja kävin jututtamassa, ja Kekkosen biilistä kuvan ottamassa, ei siinä pressan polvet ole kolhiintuneet, sen verran oli autossa pituutta ja leveyttä.

Huomenna juostaan Matin maastot, kovin on vai kosteaa keliä lupailtu, mutta ajattelin katsomaan mennä.

Omaa lenkkari valikoimaa jostain 2000 luvun paikkeilta.

Juoksijoilla kuitenkin lenkkareita sen verran tuppaa olemaan että vaikka kengät kastuisikin seuraavalle lenkille löytyy kuivaa kenkää jalkoihin.

Syönti on kallista puuhaa.

 

Aamupalalla Kahvia ja ? tonnin leipä kö?

Niinhän siinä kävi, syöntivälineistö heittäytyi epäkuntoon.

Ei auta kun turvautua tekareiden korjaamolle vientiin, arvioitavaksi pystyykö korjaamaan, vai meneekö kokonaan uustuotantoon.

Näiden ylätekareiden teko maksoi vuosia sitten toista tonnia, mitä lie vastaavien rautahampaiden teko nykyään?.

Vai pystyykö mitenkään remonteeraamaan, edes jonkun aikaa kestäväksi halvemmilla kustannuksilla.

Vai siirtyisikö kokonaan pullotettujen "liemiruokien" nauttijaksi?.

Onhan se helpompi oksentaakkin kun ei hampaat häiritse.

Pitäisikö harkita kisareissua.

 

Kovasti tulevat asiat mietityttää....

Periaatteessa olen päättänyt että juoksukisani päättyvät tähän vuoteen..

Näkökykyni on jo niin heikko että viimetalvi oli lenkeillä jatkuvaa kaatuilua.

Viimetalven kaatumisen vammoista en ole vieläkään toipunut.

Kyllä varmaan viisainta on siirtyä sauvakävelijäksi ja hiihtelijäksi kuntourheilupuolelle.

Noiden muidenkin sairauksien takia, luovuttaminen kilpaurheilusta on kai viisainta.

Siksipä tuntuu, niitä kisoja olisi kiva nyt juosta, mutta kun niitä minulle sopivia kisoja ei täälläpäin juurikaan ole tarjolla, pitäisikö vielä suunnitella joitain eteläsuomen kisoja?

Kovasti on myöskin tullut katseltuja erivuosilta kilpakuviani.

Espanjassa kisat ovat mukavia tapahtumia, täällä Torre Pachecon puolimaratonilla 2013 syötettiin, ja juotettiin katsojatkin.

Murcian puolimaratonin kisa juostu 2011, ja ruokakassit saatu, nyt vain nestetasapainoa korjaillaan, tietysti kisajärjestäjän tarjoiluista.

Vuoden 2007 reenileirillä kilometrejä tuli, välillä piti kattoterassilla laskeskella, meneekö tämä hullutteluksi.

Nyt olen harkinnut.... 

Pitäiskö ilmottautua veteraanien maantiejuoksun SM kympille?

Jyväskylään syyskuun alkupuolelle olen jo ilmon pannut...

Tämä viikonvaihde on mennyt lähinnä tv:stä kakskymppisten kisoja seuraillen, ja välillä on veteraanin kisatuloksiakin pitänyt katsella tietsikalta.

Pitänee harkita noita kisamahdollisuuksia tulevalla viikolla.

Että saisi yhden kisan ennen Kiimingin juoksua.

Ennätykset on tehty rikottavaksi.

 

Arvi Kolehmainen

Vuona 1983 Arvi Kolehmainen juoksi Suomenennätyksen 11 vuotiaiden poikien 1000 metrille, 2:57:6

Arvi ehti ikääntyä jo 53 vuoden ikään ennen kun hänen ennätystään parannettiin.

18.7 Mikkelissä Jere Keränen juoksi uusiksi SE lukemiksi ajan 2:55:03

Arvikin mainitsi että jo oli aikakin.

Tarkistin vielä tilastopajan sivuilta, tulokset Mikkelin juoksusta.

Se oma Metalli Cupin kisani eilen jäi 400 metrin pituiseksi, heti lähdönjälkeen alkaneeseen sydämen rytmihäiriöön.

No se näillä ikävuosilla ei niin harvinaistakaan ole.

Mukava oli kuitenkin käydä Torniossakin.

Metalli Cup tulokset:

Roskis kutsui kirjoja lehtiä ym. luettavaa.

Aamupäivästä vein paperinkeräys roskikseen reilun 20 kiloa lehtiä kirjoja ym. luettavaa.

Enhän enää huonolla näölläni jaksa lukea juurikaan painettua tekstiä, lukemiseni keskittyy lähinnä tv. ruutuun ja tietokoneen näytölle.

Toistakymmentä kiloa urheiluun liittyvää materiaalia jätin vielä (mm. juoksijalehden maratontilastot) muovipussiin odottamaan, haluaako joku materiaalin harmeikseen.

Se siitä, illemmalla olisi tarkoitus mennä juoksemaan Tornioon kesän viimeinen Metalli Cup viisitonninen.

🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃🏃

No niin kiva reissu Tornioon, kisa jäi kyllä juoksematta.

Kahdensadan metrin juoksun jälkeen iski rytmihäiriön, ja neljänsadanmetrin kohdalla oli aika keskeyttää.

Joskus se on tällaistakin, tuo kisailu.

Jälkitarkkailua Kempeleen kisasta.

 

Kun tutkiskelin Kempeleen lauantainkisan tuloksia eri matkoilta ja eri sarjoista, kautta linjan tulostasossa näkyi helteisenkelin vaikutus.

Omassa juoksussani kolme ensimmäistä kilometriä meni jokseenkin olettamani kunnon mukaisesti, jonka jälkeen oli jo vauhtia tiputettava.

Jukka ja minä tukijoukkoineen n. tunti ennen starttia.

Ennen kisastarttia varjoisemmat paikat oli suosiossa.

Nyt jo lähtöviivan tuntumassa pari minutia ennen starttia.

Kovasti kisastartti nosti innostusta että uudelleen tiejuoksun lähtöviivalle olisi päästävä.

Meikäläisellä kun on esteenä tuo näkökyky, pystyn juoksemaan vain tasaisella asfalttitiellä.

Kisamahdollisuuksia täällä pohjoisemmassa Suomessa on vain heikosti tarjolla.

Ajokortittoman on myöskin vaikea kisareissuja suunnitella, muualle kun junareitin varrelle.

Tänään taasen havaitsin kuinka ihmiset ovat nykyään saaneet paljon uusia ominaisuuksia, osaavat muuttua näkymättömiksi !!

Juoksulenkilläni piti ylittää pyörätien toiselle laidalle, kun käännyin vasemmalle lähtevälle reitille.

Katsoin taaksepäin, ketään ei näyttänyt olevan tulossa, vaihdoin tien toiselle reunalle.

Olin jäädä pyöräilijän alle... Sieltä tuli kuitenkin pyöräilijä vaikka minä en sitä ollut nähnytkään.

Olen myös havainnut että kaikki esineetkin ovat tämän näkymättömyys ominaisuuden saaneet, aina on kaikki hukassa, vaikka olisivat ihan käden ulottuvilla.

Ja kivet, kannot ja puunjuuret ne ne vasta näkymättömiksi osaavatkin muuttua.

Ja silloin joutuu maastoitumaan, kivuliain seurauksin.

Ja suu oli kuiva kun beduiinin sandaali.

 

Eilen juoksin Kempeleessä 10 kilometrin kisan.

Kisan jälkeen kaikki juoksuasusteet olivat läpimärät, ja kielikin liimautuneena kitalakeen. 

Niin oli kaikki mehut puristettu ulos.

Helteinen oli kisakeli, kolmen kilometrin jälkeen jo tuntui että tänään tulee loppumatkasta selvä vauhdin putoaminen.

Oma aikani juoksussa oli 46:45 ja aika riitti seitenkymppisten sarjan ykköstilaan.

Tulokset:

Garminin kertomaa kisastani:

Juostu matka 10 km 90 m - kokonaisnousun määrä 34 m.

Juoksunaikainen keskilämpötila 28,9 *C

Keskisyke 142

Askeltiheys 170 askelta/min

Askelpituus 1,24 m.

Pystysuuntainen liike 7,4 cm.

Keskipystysuhde 5,8 %

Maakosketuksen kesto 253 ms. 

Maaliintulon jälkeen juoma maistui.

Kiva oli kisa juosta, joskin juoksukeli oli turhan lämmin, joka lisäsi loppuaikaan jonkinverran lisää aikaa.

Kyllä maistu juoma kisan jälkeen.

Kiitokset kisakumppaneille ja kannustusjoukoille kisapäivästä, ihan kiva kisapäivä.

Kisareissulle menin aamulla junalla Tervolaan ja siitä sitten siskoni ja hänen miehensä kuskaamana kisapaikalle, illalla sitten päinvasten takaisin kotia.

Kisareissuun lähdin aamulla neljänaikaan ja kotona takaisin olin hiukan ennen puolta yötä.

Ajokortittomalta kisareissut venyy ihan kestävyys suorituksen tasolle.

Siskoni oli ensimmäisen kerran näkemässä minut juoksukisassa, ja hän kysyi.?

Mitä tarkoittaa tuo seurasi ONMKY ??..

Kun vastasin Että, Oulun nuorten miesten kristillinen yhdistys, oli hän siinä näkevinään ihan ironiaakin.

Niin no.... nuorten miesten.... olenkohan minä enää nuori?.

Huomenna me käristymme.

Ihan aurinkoinen kolmekymppinen on luvattu sääksi huomiselle Kempeleen maratonille.

No meikäläisen matkana huomenna on vain kymppi, kyllä kai sen jotenkin jaksaa.

Onhan sitä maratonejakin tullut juostua yli 30 asteen lämpötiloissa, ja ihan hyvinkin tuloksinkin.

Mutta näin vanhempana olen huomannut että lämpö kyllä vaikuttaa enemmän juoksuvauhtiin kun nuorempana.

Mutta kiva on lähteä kisaamaan.

Nyt viikonvaihteessa kisaillaan myös Kalevankisoissa ja Jyväskylässä ajetaan rallia, joten töllössäkin katsomista olisi, mutta pitäähän sitä itsekin urheilla.

Kisan päätyttyä taidan ottaa ihan oluen....

Minä kun olen aina ollut pitempien matkojen harrastaja, en intervallityylistä harjoitteluakaan juuri harrastanut, niin oluenotossakin piti olla uusi muki heti saatavilla, ettei mene intervallityylille.